lauantai 18. huhtikuuta 2015

Voice of Finland -finaalin arviot ja muuta jorinaa

Kielisirkus nousee taas feeniks-linnun lailla! Lontoon-matka tuli, oli ja meni, mutta toistaiseksi jätän jälkiruotimiset myöhemmälle. Matka-aikataulu oli armottoman intensiivinen, eikä hotellin netillä jaksanut paljon videoita tai kuviakaan julkaista. Täältä koti-Suomesta tulen vielä palaamaan noihin suuren maailman tunnelmiin, mutta nyt sanon sanasen Voice of Finland -finaalilähetyksestä, joka juuri päättyi.


Jani Klemola

Janin iskelmäsetti ei oikein aiemmin ollut jaksanut innostaa meikäläistä, vaikka mies mukavalta ja rehdiltä jätkältä aina vaikuttikin. Tällä kertaa pääsin kuitenkin viimein sisään sällin laulullisen annin hienouteen. Ollin kanssa vedetty duetto oli mainio alku illalle ja näytti hyvin Klemolan-jantterin herkempää puolta. Mahtipontinen Suomi-laulanta kumahti kauniisti, ja Ollin ja Janin saundit soivat nätisti yhteen. Kuten Michael myöhemmin sanaili, oli tässä jotain isä ja poika -tyylistä, ja se toimi.

4-/5

Jari Sillanpää on ollut omalle sukupolvelleni aina eräänlainen vitsi, mutta voi juku, että kyseessä on taitava ja monimuotoinen artisti – viimeistään edellisvuoden Tähdet, tähdet -ohjelma ja sen voittaminen sen todistivat! Jartsan upean biisin sanoitukset kuulostivat Jantsankin tulkitsemina oikein hyvältä. Kaiken muun lisäksi tykkäsin myös todella paljon bändin tunnelmaa luovasta pimputuksesta. Kyseessä oli mielestäni ehdottomasti Klemolan kovin veto koko kisassa – ja kuinka makeaan paikkaan! Jälleen Michael kommentoi hienosti siihen suuntaan, että tässä tyypin iskelmässä on jotain kivan nykyaikaista.

4+/5


Jesper Anttonen

Jesperiä olen fanittanut kaksintaistelujaksoista alkaen, sillä nuorimies antoi itsestään todella nöyrän ja hyvän kuvan ollessaan tuolloin vielä Michaelin kaitsettavana ja karaistavana. Päädyttyään Monroen näpeistä Redraman tiimiin kadotti rokki-Jesper mielestäni kuitenkin osan särmästään. Anttosesta tuli poppari, jonka vedot olivat edelleen hyviä, mutta minusta potentiaalia olisi ollut parempaankin. Duetto Redraman kanssa ei ihan toiminut, sillä mielestäni Jesper jäi vähän räppärin varjoon. Pidän Ramasta, mutta en fanita hänen tuotantoaan tai ole kuullut sitä kovin paljon, joten keskittymiseni kääntyi jotenkin ehkä senkin vuoksi enemmän hänen puoleensa.

3-/5

Jälkimmäinen veto oli Jesperin ja kuuntelijoiden onneksi kerrassaan loistava. Heppu kehui inserteissä Miian ja Jennien maailman luokan meininkiä, mutta eipä tämä hänenkään touhunsa kamalasti kalvennut. Hienoa laulua, hyvää tunnelmointia ja virheettömän kuuloista lausumista. On helppo toivoa Jesperille menestystä uralla tämän jälkeen. Rehti ja suorapuheinen tyyppi, josta nyt vuorostaan Redrama puhu hienoja sanoja. Suosittelisi Jesperiä kuitenkin luonteen, ulkonäön ja lauluäänen puolesta kallistumaan aiempaa rokimpaan suuntaan, sillä ei tästä jantterista minusta kannata väen vängällä mitään maitopartapopparia leipoa.

4,5/5


Miia Kosunen

Miia lähti sekä Ilta-Sanomien yleisöäänestyksen että vedonlyöntitoimistojen mukaan finaaliin ennakkosuosikkina, mitä minun ei ollut vaikea käsittää. Aikanaan arvostelin Miian She Wolf -vedon viiskauttaviideksi, sillä kylmät väreet vilistivät tuolloin pitkin kroppaani. Tietynlainen hevisetti kuitenkin sai minut aina suhtautumaan Miian tuotantoon vähän varauksella, vaikka viikko viikolta innostuinkin enemmän. Parin viikon takainen The Power of Love oli minusta aivan liian vanhanaikainen, mutta muut vedot olivatkin sitten olleet aika timanttisia. Tästä Turusen kanssa vedetystä duetosta en kuitenkaan aivan täpöllä tykännyt, vaan se tuntui vähän oudolta valinnalta mimmin ennakkosuosikkiasemaan nähden – vaikka riskinottoa sinänsä arvostankin. Vähän vaikea biisi minulle ja oletettavasti valtayleisöllekin.

3,5/5

Ralf Gyllenhammarin Bed on Fire -veto oli valintana todella iloinen yllätys! Muistan kuunnelleeni kappaletta vuosi tai pari sitten, kun se oli Melodifestivaleneilla ehdolla Ruotsin Euroviisu-edustajaksi. Kappaleessa oli alkukantaista voimaa, hienot sanat ja eeppisiä nousuja ja laskuja sekä taattua laatua olevaa rokkiasennetta. Olin hieman epäileväinen, tekisikö Kosunen kappaleelle oikeutta, mutta hitto vie: hänhän teki siitä melkeinpä paremman! Erinomainen lopetus Miian valmiiksi nousujohtoiselle Voice of Finland -taipaleelle.

5/5


Jennie Storbacka

Jennie kiinnitti huomioni knockout-jaksojen aikana. Muikkelista tuli tuolloin mieleen Alanis Morissette, joka myös kuuluu suuriin suosikkeihin. Suloinen ulkonäkö yhdistettynä eteeriseen ja vaaralliseen tunnelmaan ja uskomattomiin korkeisiin ääniin ja laulukykyyn säväytti suuresti. Hanoi Rocks -duetto Michaelin kanssa oli myös kerrassaan upea. Ainoaksi miinukseksi sanoisin, että vanhana Monroe-fanina jäin vääjäämättä fiilistelemään enemmän Michaelin mahtavuutta kuin Jennien messevää suoritusta. Siltikin kyseessä oli kerrassaan hulppea kokonaisuus ja luonnollisestikin illan paras duetto. Sokerina pohjalla oma ylistävä twiittini näkyi ruudussa bäkkäriskriinillä pitkän aikaa esityksen jälkeen!

5-/5

Valitettavasti Jennien oma veto oli mielestäni neidin ehkä koko kisan heikoin – vaikkakin aivan mainio sekin! Ongelmaksi muodostui oma pettymykseni siitä, että näin mahtava balladilaulaja ja haavoittuvainen tulkitsija päätyi vetämään moisen Vegas-tyylisen diivashow'n, josta toisaalta tuli kyllä mieleen, että Helsingin Kasino totisesti saa Jenniestä loistavan tähden. Toki tässä nähtiin jälleen uusi ja toimiva puoli Jenniestä, mutta näin finaaliin olisi toivonut jotain viime viikkojen kaltaista korkeilla äänillä revittelyä ja selkäpiitä riipivää eläytymistä. Kyse lienee makuasioista, mutta mielestäni tässä valinnassa ei aivan tanssittu sen alkuperäisen kavaljeerin kanssa. (Dance with the one that brought you – ehkä vähän monimutkainen käännöslaina tähän väliin.)

4-/5

–––

Voittaja on Miia Kosunen!

Poikkeuksellista kyllä, kisa äityi aivan loppumetreillä hyvällä tavalla niin tasalaatuiseksi, että voittajalla ei ollut minulle suurta merkitystä. Jani Klemolan hyvyys yllätti myönteisesti, Jesper Anttonen saavutti viimein osan potentiaalistaan, Miia Kosunen jatkoi tasavahvaa loistavaa linjaansa ja suosikkini Jennie oli vakuuttanut minut jo aikaisemmilla meriiteillään. Kyseessä oli siis kaikin puolin kovatasoinen kisa, jonka kaikki osallistujat voivat olla iloisia suorituksistaan.

Eipä minulla muuta sanottavaa tästä kaudesta sitten olekaan. Mieluusti saisivat nämä tähtivalmentajat jatkaa ensi kaudellekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti