Neljäs päivä Dubaissa toi mukanaan aivan käsittämättömän uskomattomia asioita

No ei nyt oikeasti, mutta jollainhan näitä tekstejä täytyy markkinoida koukuttaakseen ihmiset lukemaan. Melko jänskiä juttuja kyllä tapahtui, mutta aika kaukana aivan käsittämättömän uskomattomista kuitenkin.

Päivä alkoi heräämisestäni, kuten melko lailla jokainen päiväni tähän mennessä. Tai siis ei vuorokausi, mutta siis... Noh, päivän suuremmat tapahtumat (kuten silmien avaaminen, sängystä nousu, hammaspesu yms.) alkoivat ainakin heräämisestäni.

En ollut laittanut edes herätystä päälle, koska mihinpä minulla täällä kiire olisi. Olin kuitenkin siinä vissiin kympin maissa ylhäällä, vaikka vähän teki mieli jatkaa lepäilyä. Päätin sitten kuitenkin lähteä Madinat Jumeirahia kohti tavatakseni sen leffahepun, joka edellisessä blogissani pyysi minua juttelemaan aikatauluasioista ja kaiketi haastattelumahdollisuuksista.

Metrossa seisoskelu alkoi tuntua tänään jo melko puuduttavalta – alan selvästikin siis kotoutua tähän paikkaan vähitellen! Päätin jonkin aikaa kuikuilla taas ympärilleni Mall of the Emiratesilla, kunnes lähdin taksilla leffamestalle.

Ymmärretään täälläkin näemmä joulun päälle

Kaupoissakin myydään joulukoristeita samalla tavoin kuin Suomessakin

Jee jee

Tässä kuva liikkeestä, jossa kamuni Kirmo ja Olli mielellään varmasti vierailisivat

Tällaisen kuvan otin viimekin Dubai-reissullani. Yksi hienoimmista kuvista, mitä täältä (tai paljon mistään) saa

Meitsi ite

Dubai Film Festivalille saapuessani näin joukon kuvaajia passissa. Paikalla oli alkamassa Halal Loven (Sallittu rakkaus) kuvaustilaisuus. Kyselin järjestäjänaiselta, saisinko liittyä kuvaajien joukkoon. Siinä sitä sitten napsittiin kuvia kuuluisista tyypeistä, joista en tiennyt hölkäsen pöläystä.  Tosin olin edellisenä päivänä katsonut osan elokuvan trailerista. Elokuvan pressinäytös oli niin aikaisin aamulla (muistaakseni kello 9.00), että en jaksanut lähteä sitä katsomaan kaukaisesta hotellistani.

Kuvaajat sanoivat toinen toisensa jälkeen "Katso tänne – tänne kiitos seuraavaksi", kuten kunnon reportteritouhuun kuuluu. Salamavalot välkkyivät ja jopa Jouni-poikakin (minä) oli ympäröivästä glamourista innoissaan.

Montako sinä näistä tunnistat? (Ja miksi kuva on näin mössöinen?) [Ei ollutkaan mössöinen kuin esikatselussa. Kyllä mun kamera handlaa!]

Kuvaustilaisuuden jälkeen järjestettiin elokuvan lehdistötilaisuus, jota ennen se email-heebo tuli sattumoisin vastaan. Hän kertoi, että niistä USA-leffoista, joista olin kiinnostunut, ei ollut jengiä paikalla ja että kaikki suuremmat maailmanlaajuiset tähdet olivat luultavasti lähteneet jo alkuseremonian ja -juhlallisuuksien jälkeen. Joitain siellä oli siis ollut, mutta silloin en itse vielä ollut edes saapunut. Sen sijaan heebo lupasi järjestää minulle liput Jake Gyllenhaalin iltamaan keskiviikolle. Gyllenhaal saa jonkin palkinnon, puhuu urastaan ja vastailee yleisön kysymyksiin. Mieluustihan minä tuonne toki paikalle menen!

Se heebo myös tenttasi, olinko tänään katsomassa jotain elokuvia ja missä ja mitä. Vastailin vähän epämääräisesti, koska en ollut ihan varma, mutta olin joitain leffoja silmäillyt luettelosta ennakkoon. Olen täällä kuitenkin samalla lomalla, joten en ihan hirveän paljon jaksa näistä stressiä ottaa ja istua pitkiä aikoja sisällä katsomassa tuntemattomia intialaisleffoja, joista en kuitenkaan oikein voi Suomen medioihin kirjoittaa. Näin en siis kuitenkaan hepulle sanonut, vaan totuudenmukaisesti kerroin, että aikoisin ehkäpä jotain katsella, mutta en ihan tiennyt vielä mitä.

Päätin käydä tsekkaamassa Halal Loven lehdistötilaisuuden, ja kyllähän se kannatti. Siellä sitä istuttiin täysin vieraassa seurassa kuuntelemassa tekijätiimin ja yhden naisnäyttelijänkin puheita leffasta. Suurin osa puhui arabiaa (sehän se arabic on, eikö?), mutta tulkki tulkkasi aina lopuksi taitavasti englanniksi. Erityisen mielenkiintoista oli, kun yleisö pääsi kysymään asioita ja elokuva selvästi oli herättänyt tunteita. Halal Lovessa ilmeisesti käsitellään varsin tabumaisia aiheita, kuten muslimien rakkausasioita ja sitä, mikä on ok ja mikä ei. Moneen otteeseen tuli ilmi, miten ohjaaja oli halunnut ottaa humoristisen asenteen, jotta voi helpommin käsitellä vakavia asioita ja saada viestejä perille.

Pressii, pressii

Tekijätiimissä oli myös Roman Paul -niminen eurooppalainen, jolta kysyttiin, mitä hän oli tahtonut saavuttaa elokuvalla. Hän kertoi asioita, jotka saivat minut nyökyttelemään. Hän puhui siitä, kuinka Euroopassa ja Yhdysvalloissa arabit ovat saaneet terroristien, murhaajien ja raiskaajien maineen, mutta hän idässä käydessään aina koki hauskoja ja mukavia hetkiä. Hän siis halusi olla mukana levittämässä hyvää sanomaa ja toivoi, että myös kansainväliset elokuvalevittäjät saattaisivat viedä leffaa eteenpäin. Tätä toivon minäkin ja nyt surettaa, että jäi moinen elokuva näkemättä ja samalla tuotantotiimi haastattelematta. Tuosta olisi sittenkin saanut hyvää näkökulmaa jopa Suomen mediaankin kirjoitettavaksi!

Darine Hamze, jota tulkkaaja luonnehti sanoin "the beauty of the beauties" tms.

Lehdistötilaisuuden jälkeen olisi ilmeisesti saanut haastatella jengiä, mutta kysymyksiähän minulla ei ollut enkä elokuvaakaan edelleenkään ollut nähnyt. Niinpä menin koneella katselemaan, menisikö tänään jotakin kiinnostavia filmejä, kun eihän minulla loppujen lopuksi paljon muutakaan tekemistä iltasella ole. Sivuja selatessani se heebo toi minulle Gyllenhaal-lipun kouraan. Mukava dude kyllä!

Tällä saa kaikkee

Esim tällasen

Innostuin elokuvasta nimeltä Mountain Cry. Kyseessä oli kiinalainen leffa, jossa joku mies tappaa vahingossa ansalla erään naisen miehen ja sen jälkeen joutuu pitämään naisesta huolta ja vähitellen lähenee hänen kanssaan. Kuulosti jännältä! Netissä sanottiin, että leffaa esitettäisiin Mall of the Emiratesissa auringon jo laskeuduttua (oli siinä tarkka aikakin, 18.30). Samalla googletin, että näiden festivaalien loppujuhlassa esiintyy kuuluisa räppäri Shaggy! Kyselin neuvonnasta ja ilmeni, että loppujuhla on vain kutsuvieraille. Eipä siis muuta kuin tutulle heebolle emailia elokuvasuunnitelmistani ja kyselyä siitä, miten sinne Shaggya katsomaan pääsisi, kun musiikki kiinnostaa ja siitäkin olen kirjoitellut. Ei ole tähän hetkeen mennessä vielä vastannut.

Menin automaatilta hakemaan Mountain Cryhin lippuja, mutta ne oli jo myyty loppuun. :((( Muitakin elokuvia oli, mutta ne joko eivät kiinnostaneet minua tai menivät nihkeään aikaan – kuten jo piakkoin alkava Decent Man. Ei sitten. :(((((((((((((((( Maanantaina haluan ainakin nähdä Song of Lahoren, joka esitetään Jumeirahin rantanäyttämöllä, ja sen jälkeen on luvassa elävää musiikkia kyseisestä elokuvasta! Musiikki ulkomailla = KIVAA!

Pitkän leffajorinan jälkeen luvassa on tämän blogin jännittävin osuus. Nimittäin TAKSIMATKA HELVETISTÄ!

Tällä kertaa en aikonut kävellä koko matkaa Mall of the Emiratesille, vaan päätin ottaa taksin. Jouduin etsimään kuumeisesti paikkaa, josta taksit ottaisivat kyytiin, sillä alueella oli varsin ruuhkaista. Kävelin kahden kaveriselfietä kuvanneen naisen vierestä ja tarjouduin kuvaamaan heitä. Olivat onnesta soikeina. On se vaan kivaa, kun joku tulee tuollaisessa tilanteessa auttamaan!

Lopulta pääsin hyppäämään yhteen taksiin, jonka ystävällisen näköinen kuski sanoi heti kärkeen olevansa uusi kuski sekä pyysi kertomaan, minne haluaisin mennä. No mikäs siinä, kyllähän nyt Mall of the Emirates olisi helppo löytää kelle vain, kun minäkin sinne vasta pari päivää sitten kävelin! Eikö niin? Eikö? No joo, luitte jo, että tämä olisi TAKSIMATKA HELVETISTÄ, joten lienee turha juksata!

Se kaveri ajoi oikeaan suuntaan, mutta ihan liian kauan. Jossain vaiheessa katsoin mittaria, että ei prkl, kun sen piti olla se 10–15 dirhamia, ja mittari näytti jo 19,50. Maisematkin näyttivät väärältä, joten kyselin takapenkiltä, että minne jäbä oikein ajaa. Ei oikein vastaillut, mikä sai lähestulkoon elämän kulkemaan silmiein edestä, vai miten se menee. Oli sellainen fiilis, että nyt se vie jonnekin sivukujalle nyljettäväksi. Hyvästi, nähtävästi julma maailma!

Kohta huomasin, että sällillähän on kuulokkeet korvilla. Sanoin hieman voimallisemmin, että excuse me ja että en usko tämän olevan oikea suunta. Kaveri kääntyi katsomaan minua, hymyili vienosti ja totesi:

"I'm a new driver."

Ei helv, repesin itse nyt kirjoittaessa tuolle tilanteelle. :DDD

Sitten se kohta jotain vastaili, että "I forget" ja oli selvästi aika paiseissa. Sanoin, että se on ihan ok, kunhan nyt jonnekin metroasemalle pääsisi. Ei sillä Mall of the Emiratesilla niin väliä ollut, sillä metrokorttihan minulta löytyy. Noh, eiköhän se tyyppi muninut tämänkin homman ja ajanut vaikka kuinka pitkään toiselle metroasemalle. Oli myös selvästi hieman epävarma kaistanvaihtojen suhteen, kun tööttiä tuli hyvällä tahdilla ja jotain fuckiakin se taisi vähän tapailla siinä, jos en väärin kuullut.

Välillä ehdin taas pelkäämään, että viekö tämä jannu sittenkin minut jonnekin, missä minusta tehdään pihviä Mäkkärin hamppariin, mutta sitten taas muistin, että taitaa kaveri vain olla varsin hukassa. Taksimittarikin sen kun raksutti. Tässä vaiheessa tuli mieleen muutamakin ajatus siitä, miten maksutapahtuma voisi edetä:

1) Kaveri päästää minut maksutta menemään.
2) Kaveri veloittaa minulta ainoastaan sen 15 dirhamia.
3) Kaveri veloittaa minulta koko hemmetin summan.

Noh, koska tämä on TAKSIMATKA HELVETISTÄ, saatat jo arvata loppuratkaisun.

– I don't think this is fair, koitin sanoa. It's normally 10 to 15 dirhams.
– Taxi meter... So many problem if less... So many problems.
– I will pay half; this isn't even where I was supposed to go.
– So many problems... Please, sir... So many problems...
– ...Are you sure about this?
– Yes... 43 dirhams... Problems...
– Well, this isn't fair, but here you go... Give me change.
– Thank you, sir.
– Thanks, bye...

Maksoin siis noin nelinkertaisen summan, ja kaveri vei minut kaiken lisäksi pysäkille, joka oli pari väliä kauempana hotellistani kuin Mall of the Emirates! Otin taksin rekkarin talteen, mutta sitten alkoi mietityttää.

Matkan piti maksaa noin 3–4 euroa, nyt se maksoi noin 11 euroa. Ero on melko suuri, mutta jos jokin täällä on halpaa, niin taksit. Kaiketi se jätkä oli myös köyhä, tai jos ei köyhä, niin jotenkin muutoin hukassa. En varmaankaan viitsi ilmoittaa häntä mihinkään, vaikka mielestäni hän hoiti homman kyllä huonosti. Saattoi tosin jossain välissä yrittää pysäyttää sen mittarin, koska hakkasi sitä yhtä nappia ja taksi alkoi jossain välissä toistelemaan, että muista ottaa kamat mukaan poistuessasi. Suhteellisen turhaa rahanmenoa, mutta kaipa tällaisella eurooppalaisella turistilla sitten on varaa?

Seuraavaksi vedin metrolla aina Dubai Malliin asti. Ajattelin alun perin mennä tuonne vasta Lindan ja Viljamin kanssa, mutta totesin, että tuo on niin iso paikka, että voi siellä käydä useamminkin. Muutenkaan minulle ei täällä järin paljon tekemistä ole, enkä jaksanut mennä vanhojakaan ostareita kiertelemään taas.

Dubai Mallissa kävelin paljon, kävin syömässä ja viestittelin kavereille ja Lindalle ilmaisen wifin kautta. Hauska muuten huomata, että iPhone 4S -puhelimeni muistaa edelleen monia näitä paikkoja noin 1,5 vuoden takaa edelliseltä reissultani – liittyi nimittäin automaattisesti Dubai Mallinkin verkkoon, kun pistin wifin päälle. :DDD (En muuten yleensä laita hymiöitä näihin postauksiin, mutta ihan sama!)

Legoista tehtyjä, usko pois!

Tämmönen isä mäkin haluan olla

Kävin vanhassa kunnon Sega Republic -huvipuistossa Dubai Mallin sisällä. Siellä näin Sonic-siilin, jonka kanssa halusin saman tien ottaa kuvan. Hinnaksi paljastui 50 dirhamia (eli noin 12,5 euroa). Mieleni sumeni hetkeksi ja suostuin tähän hintaan. Kuva otettiin ja sain kivan Sonic-vihkosen, jossa tuo kuva nyt makaa! Puisto itsessään oli varsin paljon muuttanut järjestystään viime kerrasta. Kävelin paikan lävitse ja lähdin pois, mutta saatan myöhemmin tulla ostamaan Sonic-kojusta jotain. Edellisvisiitillä peleistä saattoi voittaa lippusia, joita sai vaihtaa mageisiin palkintoihin, mutta nyt parhaat palkinnot olivat myyntitiskin puolella. Höööh. :((((((((((( Muutoin olisin koittanut onneani pelien parissa, mutta nyt ei napannut.

Eräästä liikkeestä ostin veljelleni Jannelle yhden lahjan. Jos luet tätä, niin nytpä tämän tiedät! Kyseessä ei kuitenkaan mikään megalahja ole, vaan enemmänkin semmoinen yksi siisti jutskendaali!

Kohta huomasin kiertäneeni nätin kehän ja tulleeni takaisin uloskäyntikäytävän kohdille. Eipä siis muuta kuin Niagara-niminen hedelmäsmoothie matkalta mukaan ja kohti metroa!

Metroja meni Burjumaniin muutaman minuutin välein, mutta ne olivat aivan tajuttoman täynnä. Kuulutus asemalla kertoi, että metroverkostossa on ollut myöhästymisiä. Siltäpä näytti! En jaksanut ahtautua ensimmäisiin juniin, vaan istuin hetken penkillä Soda Crush Sagaa pelaten. Kun pelissä elämäni loppuivat ja ruuhka ei näyttänyt hellittävän, päätin nousta junaan joka tapauksessa. Oli kyllä todella tiivis kokemus! Lapset peittäkää silmänne seuraavalta lotkautukselta – oli kuin koko metro olisi ollut sukupuoliyhteydessä keskenään, koska niin kiinni porukka siellä toisissaan oli!

Lopulta saavuin Burjumaniin ja kävin viereisessä kaupassa ostamassa yhden kauluspaidan ja hieman vettä lisää. Huomenna voi siis pukeutua upouuteen paitaan ja vasta myös ostettuihin boksereihin. Gylä kelpaa!

Semmoinen tarina siis tänään! Tänään aion vielä katsoa WWE-showpainilähetyksen suorana tietokoneeltani! Olen toisinaan katsonut noita suomessakin välillä 02.00–06.00, mutta täällä se siis lähetetään jo 00.00–04.00. Onneksi Song of Lahore onkin sitten vasta illalla! Jos jotain olen oppinut, niin kyllähän täällä välillä aika matelee. Alun perin aioin viettääkin enemmän aikaa hotellilla töitä tehden, mutta nyt duunia ei olekaan tullut odotettua määrää. Ja niin, onhan minulla vielä kahdeksan päivää täällä jäljellä, joten kiirettä ei ole.

Linda ja Viljami tulevat tänne keskiviikkoaamuyöstä, mikä nopeuttanee ajan kulumista jokseenkin. Lindan puheiden perusteella Viljami on jo huudellut iziä vieraasta roskia vieneestä miehestä, kun luuli häntä minuksi. :(((((( Tämän kun kuulin, niin silmä kostui.

Huomiseen!

Dubain turinoita – osa II

Noinnikkaasti oikein roomalaisella numerolla tuo kakkososa tuossa! On tää vaan hienoo.

Tuli eilen vähän semmoinen "Dubai, we have a problem" -tilanne, jonka vuoksi en kyennyt kirjailemaan blogia, vaikka alun perin piti. Ongelma nimittäin oli siinä, että se meikäläisen ostama uusi good price -akku lahosi!

Hah hah haah, joo-o, hahha... Ei ollut vitsi! Kipinät vain sinkoilivat, eikä sen koommin enää toiminut, vaikka kuinka renkkasi. Näinpä jäi stoorit kertomatta. Mennäänpä nyt siis kuitenkin eilisen alkuun.

––

En enää muista, moneltako heräsin, mutta sen totesin samoin tein, että täällä huoneessa kyllä uni maistuu. On meinaan sen verran tukevat nuo verhot, että tulee ihan pilkkopimeää täällä. Olen yrittänyt vähän enemmän päästää aurinkoa sisään, mutta aika hankalaa se on. Tähän kun yhdistetään pieni flunssailu, niin kyllähän sitä uni maittaa helposti reippaat 10 tuntiakin putkeen.

Herättyäni lähdin kuitenkin etsimään Dubai Film Festivalin päämajaa, josta minun oli määrä hakea kulkulupani ja muut pressijuttuni. En kuitenkaan tajunnut vielä hotellilla tarkastaa, mikä se tarkempi paikka oli, vaan muistin sen ainoastaan olevan jossain Jumeirahin suunnilla. Burjumanin metroasemalla aloin katsella mahdollista pitkäaikaisempaa matkakorttia itselleni, ja joku avulias aatu tuli siihen neuvomaan. Kovasti paasasi intialaistyylisellä aksentilla siitä, kuinka kannattaisi ottaa Silver Card, hopea kortti. En aluksi ollut ihan vakuuttunut, koska Red Cardin kerrottiin taulussa olevan turisteille, mutta tarpeeksi kauan kun se ukko siinä jauhoi, niin sain juuri sen verran selvää, että ei se taida paska* puhua. Ostin siis hopeakortin ja otin sen heti käyttöön.

Näkymiä metroaseman ikkunasta

Viimeisestä Dubai-matkastani ei ole kuin hieman yli 1,5 vuotta (viimeksi 2014 huhtikuussa), mutta tänäkin aikana on täällä jonkin verran tapahtunut muutoksia. Jebel Alin pysäkki on nykyään UAE Exchange ja Dubai Marina on DAMAC Properties. Nettisivut ja metroasemien kaikki maininnat eivät ole ajan tasalla, joten vähän saa välillä raaputtaa päätä. Menin nyt kuitenkin summittaisesti suunnilleen sinne, minne oletin, että minun pitää mennä.

Metrossa oli ihan perhanan täyttä, ja matka kesti varmaankin lähes puoli tuntia. Jalkoja kivistivät sekä edellisen päivän kävelyt että tämä väkijoukossa seisoskelu. Silti oli tavallaan aika nastaa olla yksi muiden Dubaissa asustavien joukossa.

Nousin DAMAC Propertiesin kohdalla ulos, mutta toki olin aivan väärässä paikassa. Tästä tietämättömänä päätin kuitenkin nauttia auringosta. Täällä on ulkona isot tiet ja pitkät etäisyydet, joten on helppo vain pällistellä ympäriinsä ilman, että kelailee turhuuksia päässään. Toista on esimerkiksi ahtaassa Helsingissä.

Otin videota metroaseman läheltä, minkä jälkeen tapahtui jotakin odottamatonta. Nuoret arabijannut kysyivät minulta jotakin. Ihmettelin asiaa hymyillen, minkä jälkeen he toistivat ja sitten sanoivat banaania ojentaen "You want a banana?" Sanoin, etten halua, mutta taisin kiittää myös. En tiedä yhtään, mistä oli kyse. Joka näytin heistä apinalta, hyvännäköinen banaani oli läpimätä tai sitten he olivat vain ystävällisiä. Jos tämä olisi tapahtunut Suomessa, niin valitsisin jomman kumman ensimmäisistä vaihtoehdoista. Täällä en osaa edes arvata.

Seurasin opasteita, jotka näyttivät, että jostain löytyy vettä. Hupsista keikkaa ja molskahdin veteen! No ei sentään, vaan hupsista keikkaa ja olin seuduilla, joissa Lindan ja masussa olleen Viljamin kanssakin aikanaan seikkailtiin. Olin saapunut Dubai Marinaan, joka näytti todella kauniilta päiväsaikaan. Jonkin ajan kuluttua saavuin vieläpä Dubai Marina Malliin, jonka pihalla viime reissulla oli ollut bändi soittamassa erinomaista musiikkia.

Marinaa, mutta kaunista sellaista

Marina Moolissa (onko se nyt siis malli, maali vai moolimassa?) päätin, että oli aika syödä jotakin ja menin burgerimestaan. Siellä tilasin Blazing Sombrero -nimisen tulisen burgerin, ranskikset ja kevyt-Pepsin. Pienet aasialaistytöt siellä hymyilivät ja olivat todella ystävällisen oloisia. Minulle tarjottiin myös pähkinöitä, joita haukkasin tajuamatta, että jukolauta, avatahan ne pitäisi ensin! Yksi tyttö siihen kyseli hymyillen, että onko tämä ensimmäinen kerta kun syön niitä. No ei edes ollut, lol. En tiedä, mitä ajattelin.

Laihduta siinä sit...

Ruokakokemuksesta jäi hyvä mieli, ja pienet aasialaiset näpyttivät puhelimeeni myös wifi-koodin, jotta pääsin toteamaan, että elokuvafestivaalien pääkallopaikka on Madinat Jumeirah Conference Centerissä – eli aivan muualla! Seuraavaksi kirjoitin minulle tuotuun palautelomakkeeseen hyvät palautteet henkilökunnalle, kävin vielä ostarilla ostoksilla (ostin Kirmolle syntymäpäivälahjankin) ja läksin sitten pihalle ottamaan taksin.

Taksikuski arvioi matkan maksavan 30–35 dirhamia, eli 7,5–8,75 euroa. Maksoi mittarin mukaan 31, ja annoin loput neljä dirhamia tippiä.

Sisällä oli aikamoinen pörinä, mutta tuntui nastalta, kun sain oman kulkulupani nimeäni ja passikuvaani vastaan. Lisäksi sain hakea aulasta säkin, jossa oli asiaan kuuluvaa materiaalia, ja sainpa bonuksena vielä valita mukaani leffajulisteenkin. Kivaa! Kaikenlaisista infolapuista en oikein meinannut ottaa selvää, vaan juttelin hieman jonkin länsimaalaisen näköisen hepun kanssa lisää. Hän osasi arvata sukunimestäni, että olen Suomesta, mitä ihmettelin ääneen! Kävi ilmi, että ilmeisesti haastatteluja täällä voisi saada aika helpostikin ja ettö luvassa on kaikenlaisia tilaisuuksia ja lehdistönäytöksiä, minkä lisäksi saan päivittäin käydä neljässä elokuvassa ilman maksua.

:- )

Ongelma on, että tarkoitukseni oli kirjoittaa Suomeen ehkä kahteenkin eri julkaisuun näistä festareista, mutta suurin osa elokuvista ei ole tulossa Suomeen. Tenavat-elokuva olisi kiinnostanut, mutta se ehti mennä jo. Tämän lisäksi on joitain jenkkiläisiä leffoja, joissa esiintyy muun muassa Meryl Streepin, Brad Pittin, Will Smithin ja Christian Balen kaltaisia megastaroja. Joitain noita elokuvia voisin arvioida Suomeenkin, mutta en tiedä, ovatko nuo tyypit täällä haastatteluja antamassa.

(Myöhemmin kyselin asiasta siltä ukolta vielä sähköpostilla, ja hän sanoi, että voisi kertoa vähän lisää, jos olen sunnuntaina maisemissa. Enpä kuitenkaan usko, että luvassa on mitään tuollaisia haastatteluja, kun ei noilla leffoilla taida olla täällä lehdistötilaisuuksiakaan erikseen. Elämäni olisi toisaalta kyllä valmis, jos Batman-näyttelijä Balen kanssa pääsisin sanankin vaihtamaan!!!!!!!!!!!!! Noh, olisi se Pittikin ihan ok kai.)

Päätin lähteä leffapaikalta ja jättää leffajutut suosiolla seuraavaan kertaan. Kyselin, missä olisi lähin metroasema, ja minulle sanottiin, että kannattaisi ottaa taksi Mall of the Emiratesin metrolle, sillä matka on liian pitkä ja blaa blaa blaa! Pah, kävellen vain!!! Kohta jotkut oudot japanilais-/korealais-/orientaalimuorit tulivat luokseni hölöttämään jotain kielellään. He halusivat selvästi kysyä minulta tietä ja osottelivat puhelinta, jonka näytöllä luki "MALL OF THE EMIRATES". Totesin, että minulle oli sanottu, että pitää ottaa taksi. Siis englanniksi totesin. He puolestaan jatkoivat omalla kielellään ja naureskelivat oudosti. Hulluja muoreja! Lähtivät hekin kävelemään, ja jonkin aikaa meninkin melko lailla heidän vanavedessään (heh, kuin olisivat etanoita?).

Kelpaa näissä maisemissa kävellä

Bussipysäkkejä ei sitten by the way tärvellä

Tulin risteykseen, josta käännyin vasemmalle. Taivalsin pitkän aikaa, kunnes saavuin huoltsikalle, josta ostin jätskiä ja vettä sekä kysyin tietä. Nuori gimma suositteli hänkin taksia, mutta tarjosi myös ohjeet 30–40 minuutin kävelyä varten. Aurinko oli edelleen ylhäällä, joten mieluusti kävelin! Ja piiiiitkän tarpomisen jälkeen saavuinkin perille Mall of the Emiratesiin, jossa kävin vielä hieman kaupoilla ja juomassa jääkaakaota!

Nuo muorit jatkoivat jo ekalla kerralla oikeaan suuntaan risteyksestä

Kuvasin tällaisiakin, kun lensivät ylitte

You are the next

NAMS.

Oli tullut jo pimeää, joten seuraavaksi suuntasin hotellille. Pitkä päivä pulkassa, joten nyt oli luvassa töitä ja netissä möyrimistä. Päätin jopa tilata Pizza Hutista ruokaa hotellille, eikä kyllä paljon maksanut ja hyvää oli! Kuljetus maksoi itsessään 1,25 euroa! Lopuksi vielä hieman töitä koneella ja – ZAP! Sinne meni se läppärin laturi! Lauantaina sitten vaihtamaan...

Tämän Pizza Hut -ruokakuvan laitoin pienempänä, kun tuli liikaa kerran mässättyä

––

Käyn tämän lauantain vielä tässä lävitse, koska tänään ei paljon tapahtunut. Nukuin nimittäin taas varsin pitkään. Suunnitelmani oli hieman säästää tänään rahaa, käydä vaihtamassa laturi ja tehdä hotellilla eräs peliarvostelu, joka oli ollut rästissä aivan liian pitkään ja jonka halusin alun perin nimenomaan jo ennen Dubaita hoitaa.

Laturimestassa vanha tuttu myyjä kävi takahuoneessa toteamassa, että eihän se toimi joo. Sanoi, että voi antaa minulle joko uuden samanlaisen tai vaihtaa Applen viralliseen, joka maksaisi lisää. Jouduin latomaan 120 dirhamia (30 euroa) lisää tiskiin, jotta sain virallisen laturin, jonka hinnaksi nyt siis kokonaisuudessaan tuli 300 dirhamia (75 euroa) – mikä nyt kuitenkin oli 50 dirhamia vähemmän kuin pari päivää sitten sanottu virallisen hinta. Kyselin toki myös rahahyvityksen perään, mutta tämä ei onnistunut. Sitten myyjä toi esille validin pointin – voi olla, että laturi hajosi, koska käyttämäni adapterit eivät olleet yhteensopivia! Tämä voi olla, sillä olin joutunut latomaan kiinni kaksikin adapteria, jotta sain palikan kiinni seinään. Otinkin nyt tilalle kolmipiikkisen Dubai-pään, jota varten en joudu täällä maassa edes adapteria käyttämään.

Hieman sekoilua siellä kaupassa taas oli, kun tavarantuoja toi aluksi Magsafe 2 -laturin ja taas jouduttiin venailemaan. Eipä siinä – lyötiin lopussa kuitenkin kättä päälle ja kiitin palvelusta. Oli kuitenkin ihan mukava heppu – lähinnä ne tavarantoimittajat olivat kuhnailleet aiemminkin.

Seuraavaksi päätin lähteä vain seikkailemaan ympäriinsä. Kävelin siellä sun täällä ja vierailin paikallisessa McDonaldsissa. Syömäni mausteinen kanaburgeri oli tulisempi kuin mitä 90 % suomalaisista kestäisi syödä! Seuraavaksi lähdin hortoilemaan paikkoihin, joissa ei varmasti olisi mitään erityistä nähtävää – juuri tällaista epäerityisyyttä nimittäin lähdinkin etsimään! Kävin muun muassa metron päätepysäkillä Dubai Creekissä. Lopulta vetäydyin jo neljän maissa tänne, ja olen tehnyt duunia ja tätä blogia siitä asti (eli kuusi tai seitsemän tuntia?!).

Jos pidin yhdestä, rakastan kaikkia kolmea?

Lentäisitkö tällaisella srilankalaisella yhtiöllä, joka ei edes tiedä, mihin lanka?

Kävin ei missään

Juna kulkee vaan

Huomenna sitten taas vähän enemmän actionia! Johan oli kirjoitusurakka!!!