Neljäs päivä Dubaissa toi mukanaan aivan käsittämättömän uskomattomia asioita

No ei nyt oikeasti, mutta jollainhan näitä tekstejä täytyy markkinoida koukuttaakseen ihmiset lukemaan. Melko jänskiä juttuja kyllä tapahtui, mutta aika kaukana aivan käsittämättömän uskomattomista kuitenkin.

Päivä alkoi heräämisestäni, kuten melko lailla jokainen päiväni tähän mennessä. Tai siis ei vuorokausi, mutta siis... Noh, päivän suuremmat tapahtumat (kuten silmien avaaminen, sängystä nousu, hammaspesu yms.) alkoivat ainakin heräämisestäni.

En ollut laittanut edes herätystä päälle, koska mihinpä minulla täällä kiire olisi. Olin kuitenkin siinä vissiin kympin maissa ylhäällä, vaikka vähän teki mieli jatkaa lepäilyä. Päätin sitten kuitenkin lähteä Madinat Jumeirahia kohti tavatakseni sen leffahepun, joka edellisessä blogissani pyysi minua juttelemaan aikatauluasioista ja kaiketi haastattelumahdollisuuksista.

Metrossa seisoskelu alkoi tuntua tänään jo melko puuduttavalta – alan selvästikin siis kotoutua tähän paikkaan vähitellen! Päätin jonkin aikaa kuikuilla taas ympärilleni Mall of the Emiratesilla, kunnes lähdin taksilla leffamestalle.

Ymmärretään täälläkin näemmä joulun päälle

Kaupoissakin myydään joulukoristeita samalla tavoin kuin Suomessakin

Jee jee

Tässä kuva liikkeestä, jossa kamuni Kirmo ja Olli mielellään varmasti vierailisivat

Tällaisen kuvan otin viimekin Dubai-reissullani. Yksi hienoimmista kuvista, mitä täältä (tai paljon mistään) saa

Meitsi ite

Dubai Film Festivalille saapuessani näin joukon kuvaajia passissa. Paikalla oli alkamassa Halal Loven (Sallittu rakkaus) kuvaustilaisuus. Kyselin järjestäjänaiselta, saisinko liittyä kuvaajien joukkoon. Siinä sitä sitten napsittiin kuvia kuuluisista tyypeistä, joista en tiennyt hölkäsen pöläystä.  Tosin olin edellisenä päivänä katsonut osan elokuvan trailerista. Elokuvan pressinäytös oli niin aikaisin aamulla (muistaakseni kello 9.00), että en jaksanut lähteä sitä katsomaan kaukaisesta hotellistani.

Kuvaajat sanoivat toinen toisensa jälkeen "Katso tänne – tänne kiitos seuraavaksi", kuten kunnon reportteritouhuun kuuluu. Salamavalot välkkyivät ja jopa Jouni-poikakin (minä) oli ympäröivästä glamourista innoissaan.

Montako sinä näistä tunnistat? (Ja miksi kuva on näin mössöinen?) [Ei ollutkaan mössöinen kuin esikatselussa. Kyllä mun kamera handlaa!]

Kuvaustilaisuuden jälkeen järjestettiin elokuvan lehdistötilaisuus, jota ennen se email-heebo tuli sattumoisin vastaan. Hän kertoi, että niistä USA-leffoista, joista olin kiinnostunut, ei ollut jengiä paikalla ja että kaikki suuremmat maailmanlaajuiset tähdet olivat luultavasti lähteneet jo alkuseremonian ja -juhlallisuuksien jälkeen. Joitain siellä oli siis ollut, mutta silloin en itse vielä ollut edes saapunut. Sen sijaan heebo lupasi järjestää minulle liput Jake Gyllenhaalin iltamaan keskiviikolle. Gyllenhaal saa jonkin palkinnon, puhuu urastaan ja vastailee yleisön kysymyksiin. Mieluustihan minä tuonne toki paikalle menen!

Se heebo myös tenttasi, olinko tänään katsomassa jotain elokuvia ja missä ja mitä. Vastailin vähän epämääräisesti, koska en ollut ihan varma, mutta olin joitain leffoja silmäillyt luettelosta ennakkoon. Olen täällä kuitenkin samalla lomalla, joten en ihan hirveän paljon jaksa näistä stressiä ottaa ja istua pitkiä aikoja sisällä katsomassa tuntemattomia intialaisleffoja, joista en kuitenkaan oikein voi Suomen medioihin kirjoittaa. Näin en siis kuitenkaan hepulle sanonut, vaan totuudenmukaisesti kerroin, että aikoisin ehkäpä jotain katsella, mutta en ihan tiennyt vielä mitä.

Päätin käydä tsekkaamassa Halal Loven lehdistötilaisuuden, ja kyllähän se kannatti. Siellä sitä istuttiin täysin vieraassa seurassa kuuntelemassa tekijätiimin ja yhden naisnäyttelijänkin puheita leffasta. Suurin osa puhui arabiaa (sehän se arabic on, eikö?), mutta tulkki tulkkasi aina lopuksi taitavasti englanniksi. Erityisen mielenkiintoista oli, kun yleisö pääsi kysymään asioita ja elokuva selvästi oli herättänyt tunteita. Halal Lovessa ilmeisesti käsitellään varsin tabumaisia aiheita, kuten muslimien rakkausasioita ja sitä, mikä on ok ja mikä ei. Moneen otteeseen tuli ilmi, miten ohjaaja oli halunnut ottaa humoristisen asenteen, jotta voi helpommin käsitellä vakavia asioita ja saada viestejä perille.

Pressii, pressii

Tekijätiimissä oli myös Roman Paul -niminen eurooppalainen, jolta kysyttiin, mitä hän oli tahtonut saavuttaa elokuvalla. Hän kertoi asioita, jotka saivat minut nyökyttelemään. Hän puhui siitä, kuinka Euroopassa ja Yhdysvalloissa arabit ovat saaneet terroristien, murhaajien ja raiskaajien maineen, mutta hän idässä käydessään aina koki hauskoja ja mukavia hetkiä. Hän siis halusi olla mukana levittämässä hyvää sanomaa ja toivoi, että myös kansainväliset elokuvalevittäjät saattaisivat viedä leffaa eteenpäin. Tätä toivon minäkin ja nyt surettaa, että jäi moinen elokuva näkemättä ja samalla tuotantotiimi haastattelematta. Tuosta olisi sittenkin saanut hyvää näkökulmaa jopa Suomen mediaankin kirjoitettavaksi!

Darine Hamze, jota tulkkaaja luonnehti sanoin "the beauty of the beauties" tms.

Lehdistötilaisuuden jälkeen olisi ilmeisesti saanut haastatella jengiä, mutta kysymyksiähän minulla ei ollut enkä elokuvaakaan edelleenkään ollut nähnyt. Niinpä menin koneella katselemaan, menisikö tänään jotakin kiinnostavia filmejä, kun eihän minulla loppujen lopuksi paljon muutakaan tekemistä iltasella ole. Sivuja selatessani se heebo toi minulle Gyllenhaal-lipun kouraan. Mukava dude kyllä!

Tällä saa kaikkee

Esim tällasen

Innostuin elokuvasta nimeltä Mountain Cry. Kyseessä oli kiinalainen leffa, jossa joku mies tappaa vahingossa ansalla erään naisen miehen ja sen jälkeen joutuu pitämään naisesta huolta ja vähitellen lähenee hänen kanssaan. Kuulosti jännältä! Netissä sanottiin, että leffaa esitettäisiin Mall of the Emiratesissa auringon jo laskeuduttua (oli siinä tarkka aikakin, 18.30). Samalla googletin, että näiden festivaalien loppujuhlassa esiintyy kuuluisa räppäri Shaggy! Kyselin neuvonnasta ja ilmeni, että loppujuhla on vain kutsuvieraille. Eipä siis muuta kuin tutulle heebolle emailia elokuvasuunnitelmistani ja kyselyä siitä, miten sinne Shaggya katsomaan pääsisi, kun musiikki kiinnostaa ja siitäkin olen kirjoitellut. Ei ole tähän hetkeen mennessä vielä vastannut.

Menin automaatilta hakemaan Mountain Cryhin lippuja, mutta ne oli jo myyty loppuun. :((( Muitakin elokuvia oli, mutta ne joko eivät kiinnostaneet minua tai menivät nihkeään aikaan – kuten jo piakkoin alkava Decent Man. Ei sitten. :(((((((((((((((( Maanantaina haluan ainakin nähdä Song of Lahoren, joka esitetään Jumeirahin rantanäyttämöllä, ja sen jälkeen on luvassa elävää musiikkia kyseisestä elokuvasta! Musiikki ulkomailla = KIVAA!

Pitkän leffajorinan jälkeen luvassa on tämän blogin jännittävin osuus. Nimittäin TAKSIMATKA HELVETISTÄ!

Tällä kertaa en aikonut kävellä koko matkaa Mall of the Emiratesille, vaan päätin ottaa taksin. Jouduin etsimään kuumeisesti paikkaa, josta taksit ottaisivat kyytiin, sillä alueella oli varsin ruuhkaista. Kävelin kahden kaveriselfietä kuvanneen naisen vierestä ja tarjouduin kuvaamaan heitä. Olivat onnesta soikeina. On se vaan kivaa, kun joku tulee tuollaisessa tilanteessa auttamaan!

Lopulta pääsin hyppäämään yhteen taksiin, jonka ystävällisen näköinen kuski sanoi heti kärkeen olevansa uusi kuski sekä pyysi kertomaan, minne haluaisin mennä. No mikäs siinä, kyllähän nyt Mall of the Emirates olisi helppo löytää kelle vain, kun minäkin sinne vasta pari päivää sitten kävelin! Eikö niin? Eikö? No joo, luitte jo, että tämä olisi TAKSIMATKA HELVETISTÄ, joten lienee turha juksata!

Se kaveri ajoi oikeaan suuntaan, mutta ihan liian kauan. Jossain vaiheessa katsoin mittaria, että ei prkl, kun sen piti olla se 10–15 dirhamia, ja mittari näytti jo 19,50. Maisematkin näyttivät väärältä, joten kyselin takapenkiltä, että minne jäbä oikein ajaa. Ei oikein vastaillut, mikä sai lähestulkoon elämän kulkemaan silmiein edestä, vai miten se menee. Oli sellainen fiilis, että nyt se vie jonnekin sivukujalle nyljettäväksi. Hyvästi, nähtävästi julma maailma!

Kohta huomasin, että sällillähän on kuulokkeet korvilla. Sanoin hieman voimallisemmin, että excuse me ja että en usko tämän olevan oikea suunta. Kaveri kääntyi katsomaan minua, hymyili vienosti ja totesi:

"I'm a new driver."

Ei helv, repesin itse nyt kirjoittaessa tuolle tilanteelle. :DDD

Sitten se kohta jotain vastaili, että "I forget" ja oli selvästi aika paiseissa. Sanoin, että se on ihan ok, kunhan nyt jonnekin metroasemalle pääsisi. Ei sillä Mall of the Emiratesilla niin väliä ollut, sillä metrokorttihan minulta löytyy. Noh, eiköhän se tyyppi muninut tämänkin homman ja ajanut vaikka kuinka pitkään toiselle metroasemalle. Oli myös selvästi hieman epävarma kaistanvaihtojen suhteen, kun tööttiä tuli hyvällä tahdilla ja jotain fuckiakin se taisi vähän tapailla siinä, jos en väärin kuullut.

Välillä ehdin taas pelkäämään, että viekö tämä jannu sittenkin minut jonnekin, missä minusta tehdään pihviä Mäkkärin hamppariin, mutta sitten taas muistin, että taitaa kaveri vain olla varsin hukassa. Taksimittarikin sen kun raksutti. Tässä vaiheessa tuli mieleen muutamakin ajatus siitä, miten maksutapahtuma voisi edetä:

1) Kaveri päästää minut maksutta menemään.
2) Kaveri veloittaa minulta ainoastaan sen 15 dirhamia.
3) Kaveri veloittaa minulta koko hemmetin summan.

Noh, koska tämä on TAKSIMATKA HELVETISTÄ, saatat jo arvata loppuratkaisun.

– I don't think this is fair, koitin sanoa. It's normally 10 to 15 dirhams.
– Taxi meter... So many problem if less... So many problems.
– I will pay half; this isn't even where I was supposed to go.
– So many problems... Please, sir... So many problems...
– ...Are you sure about this?
– Yes... 43 dirhams... Problems...
– Well, this isn't fair, but here you go... Give me change.
– Thank you, sir.
– Thanks, bye...

Maksoin siis noin nelinkertaisen summan, ja kaveri vei minut kaiken lisäksi pysäkille, joka oli pari väliä kauempana hotellistani kuin Mall of the Emirates! Otin taksin rekkarin talteen, mutta sitten alkoi mietityttää.

Matkan piti maksaa noin 3–4 euroa, nyt se maksoi noin 11 euroa. Ero on melko suuri, mutta jos jokin täällä on halpaa, niin taksit. Kaiketi se jätkä oli myös köyhä, tai jos ei köyhä, niin jotenkin muutoin hukassa. En varmaankaan viitsi ilmoittaa häntä mihinkään, vaikka mielestäni hän hoiti homman kyllä huonosti. Saattoi tosin jossain välissä yrittää pysäyttää sen mittarin, koska hakkasi sitä yhtä nappia ja taksi alkoi jossain välissä toistelemaan, että muista ottaa kamat mukaan poistuessasi. Suhteellisen turhaa rahanmenoa, mutta kaipa tällaisella eurooppalaisella turistilla sitten on varaa?

Seuraavaksi vedin metrolla aina Dubai Malliin asti. Ajattelin alun perin mennä tuonne vasta Lindan ja Viljamin kanssa, mutta totesin, että tuo on niin iso paikka, että voi siellä käydä useamminkin. Muutenkaan minulle ei täällä järin paljon tekemistä ole, enkä jaksanut mennä vanhojakaan ostareita kiertelemään taas.

Dubai Mallissa kävelin paljon, kävin syömässä ja viestittelin kavereille ja Lindalle ilmaisen wifin kautta. Hauska muuten huomata, että iPhone 4S -puhelimeni muistaa edelleen monia näitä paikkoja noin 1,5 vuoden takaa edelliseltä reissultani – liittyi nimittäin automaattisesti Dubai Mallinkin verkkoon, kun pistin wifin päälle. :DDD (En muuten yleensä laita hymiöitä näihin postauksiin, mutta ihan sama!)

Legoista tehtyjä, usko pois!

Tämmönen isä mäkin haluan olla

Kävin vanhassa kunnon Sega Republic -huvipuistossa Dubai Mallin sisällä. Siellä näin Sonic-siilin, jonka kanssa halusin saman tien ottaa kuvan. Hinnaksi paljastui 50 dirhamia (eli noin 12,5 euroa). Mieleni sumeni hetkeksi ja suostuin tähän hintaan. Kuva otettiin ja sain kivan Sonic-vihkosen, jossa tuo kuva nyt makaa! Puisto itsessään oli varsin paljon muuttanut järjestystään viime kerrasta. Kävelin paikan lävitse ja lähdin pois, mutta saatan myöhemmin tulla ostamaan Sonic-kojusta jotain. Edellisvisiitillä peleistä saattoi voittaa lippusia, joita sai vaihtaa mageisiin palkintoihin, mutta nyt parhaat palkinnot olivat myyntitiskin puolella. Höööh. :((((((((((( Muutoin olisin koittanut onneani pelien parissa, mutta nyt ei napannut.

Eräästä liikkeestä ostin veljelleni Jannelle yhden lahjan. Jos luet tätä, niin nytpä tämän tiedät! Kyseessä ei kuitenkaan mikään megalahja ole, vaan enemmänkin semmoinen yksi siisti jutskendaali!

Kohta huomasin kiertäneeni nätin kehän ja tulleeni takaisin uloskäyntikäytävän kohdille. Eipä siis muuta kuin Niagara-niminen hedelmäsmoothie matkalta mukaan ja kohti metroa!

Metroja meni Burjumaniin muutaman minuutin välein, mutta ne olivat aivan tajuttoman täynnä. Kuulutus asemalla kertoi, että metroverkostossa on ollut myöhästymisiä. Siltäpä näytti! En jaksanut ahtautua ensimmäisiin juniin, vaan istuin hetken penkillä Soda Crush Sagaa pelaten. Kun pelissä elämäni loppuivat ja ruuhka ei näyttänyt hellittävän, päätin nousta junaan joka tapauksessa. Oli kyllä todella tiivis kokemus! Lapset peittäkää silmänne seuraavalta lotkautukselta – oli kuin koko metro olisi ollut sukupuoliyhteydessä keskenään, koska niin kiinni porukka siellä toisissaan oli!

Lopulta saavuin Burjumaniin ja kävin viereisessä kaupassa ostamassa yhden kauluspaidan ja hieman vettä lisää. Huomenna voi siis pukeutua upouuteen paitaan ja vasta myös ostettuihin boksereihin. Gylä kelpaa!

Semmoinen tarina siis tänään! Tänään aion vielä katsoa WWE-showpainilähetyksen suorana tietokoneeltani! Olen toisinaan katsonut noita suomessakin välillä 02.00–06.00, mutta täällä se siis lähetetään jo 00.00–04.00. Onneksi Song of Lahore onkin sitten vasta illalla! Jos jotain olen oppinut, niin kyllähän täällä välillä aika matelee. Alun perin aioin viettääkin enemmän aikaa hotellilla töitä tehden, mutta nyt duunia ei olekaan tullut odotettua määrää. Ja niin, onhan minulla vielä kahdeksan päivää täällä jäljellä, joten kiirettä ei ole.

Linda ja Viljami tulevat tänne keskiviikkoaamuyöstä, mikä nopeuttanee ajan kulumista jokseenkin. Lindan puheiden perusteella Viljami on jo huudellut iziä vieraasta roskia vieneestä miehestä, kun luuli häntä minuksi. :(((((( Tämän kun kuulin, niin silmä kostui.

Huomiseen!

BAI-BAI BEIBI-BEIBI DUBAI

Hehehehehehheheheheh, mikä otsikko!

No joo. Mutta onpahan kivaa pitkästä aikaa kirjoittaa omaa blogia! Lähestulkoon kaksi kuukautta olin hiljaa, mutta enpäs ihan kuitenkaan! Nyt kun kaikille on varmasti tullut selväksi, mikä on mielipide, niin on aika antaa uusien tuulten puhaltaa hirmumyrskyn lailla.

Meikäläinen on nimittäin Dubaissa! Jep, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa – ja aivan yksin vielä! Istun parhaillaan pöntöllä London Crown Hotel 2:ssa. Eijei, toi ei nyt kuulostanut oikealta! Istun siis suljetun WC-pöntön päällä, koska vieressä oleva kylpyamme täyttyy kovalla tahdilla, enkä uskalla tuolta makuuhuoneen puoleltakaan sen liplatusta kuunnella, ettei käy hassusti. Sehän nyt vielä olisi, että joutuisin huomaamaan, kuinka sänky lähtee kellumaan, kun vesi on tullut ammeesta yli äyräiden!

Kello on täällä 19.06, joka on kaksi tuntia enemmän kuin siellä Suomessa. Kesäaikana Dubai on vain tunnin edellä, mutta talviaikana kaksi. Aika hassua sinänsä sekin.

Viimeiset 24 tuntia elämässäni ovat olleet sangen mielenkiintoiset.

Kello 17.55 lähti koneeni kohti Dubaita. Lento kesti 6 tuntia 50 minuuttia, joista sain nukuttua ehkä nippa nappa 1,5 tuntia – aivan maksimissaan 2, vaikka aikamoista mikrounta kyllä tuntui olevan... Muun ajan olin pääasiassa tekemättä yhtikäs mitään. Pitkiä tunteja, sen voin sanoa! Norwegianille erittäin karvaisia, likaisia ja karheita pyyhkeitä siitä, että mitään ruokaa ei ollut lennolla minulle tarjolla! Onneksi olin käynyt Subissa pari tuntia aikaisemmin, sillä muuten olisi todella tullut suru puseroon. Pikkupurtavaa sai ostaa, mutta ainoastaan luottokortti kävi maksuvälineeksi! Yhdessä vaiheessa olin ostamassa jotain paahtisruokaa ja vettä, mutta kun maksu ei mennyt läpi, niin sain kuitenkin sen veden pitää. No sentään!

Saavuin Dubaihin 2.50 eli aikamoisen hulluun aikaan. Raukean väsyneenä ja yksin olin aluksi pelokas kuin pieni pupu. Kun taksimiehet kutsuivat minua kyytiinsä, niin säikyin. Älkää puhuko minulle! Antakaa minun olla! Saatte kaiken, älkää satuttako!

Lisäjännitystä koko hommaan toi se, että minulla ei ollut ennakkoon varattu hotellia, koska olin nohevana poikana päättänyt säästää ekasta yöstä. Matkan lähestyessä olin kuitenkin tullut toisiin aatoksiin ja todennut, että 30–40 euroa sinne tänne, kunhan saa nukkua ja herätä sitten uuteen päivään energisenä. Yksi ongelma kuitenkin oli, että moiseen aikaan on aika vaikea päästä kirjautumaan sisään mihinkään hotelliin, vaikka viimeisiin asti sähköposteja paiskoinkin ja vastauksia odottelin vielä Dubain kentälläkin.

Ensimmäisenä kentällä kaikista turvatarkastuksista ja muista päästyäni menin kuitenkin johonkin irkkukahvilaan tai vastaavaan ostamaan jonkinlaisen kana-ciabattan ja kokiksen. Hinta oli kova, mutta koitin silti tarjota vitosen tippiä kiinalaismuorille. Hymyili ja nauroi vain, että ei tarvitse. Yllättävää – sillä oli kuitenkin semmonen tippisysteemi siinä!

Koitin nukahtaa penkille, mutta totta maar vaikeaa se oli! Puolisen tuntia kaiketi sain ummistettua. Pian kentällä vartominen alkoi kuitenkin tympiä, joten päätin siinä kuuden maissa lähteä metrolla suhaamaan. Ammattilaisen elkein tilasin myyjältä single-tiketin Burjumaniin ja menin ehkä noin 18 minuuttia kestäneen matkan ongelmitta perille. Aika paljon oli jengiä liikenteessä, eikä minuakaan enää oikein jaksanut pelottaa. Pimeää oli kuitenkin.

Kun nousin metrosta ja pääsin lopulta maan pinnalle, olikin tullut valoisaa. Kaunis Dubain aurinko oli noussut ja tunsin itseni aikaiseksi aamunkulkijaksi, enkä niinkään yövirkuksi valmiiksi uhriksi. <3 Vähän jo alkoi ilostuttaa! Jokusen vaiheen jälkeen löysinkin viimein hotellilleni, joka kuitenkin oli vielä täynnä. Sain kuitenkin ladata kännykkäni, josta oli jo Dubain lentokentällä mennyt akku sangen loppuun. Annoin akun ladata jonkin aikaa ja lähdin sitten vielä seikkailemaan kaupungille.

Vastavalokuva, ei kerro niin mitään LOL

Kaupungilta löysin sekä Subwayn että tietokoneliikkeitä, mikä oli aika jees, sillä minulla oli nälkä ja suuri tarve uudelle tietokoneen laturille, koska aiempi oli räsä! (Olin kotimaassa ollut jo hetken ilman laturia, koska Dubaista saisi halvemmalla vaikkapa muutaman.)

Subway ei ollut kovin kiva kokemus, sillä paahtopaistiani mainostettiin 100 % halalina, mikä on tietenkin täällä maassa tyypillistä. Halal-lihahan on siis valmistettu muslimitavoille uskollisesti niin, että eläimeltä on vedetty kurkku auki ja veret vuodatettu Allahin nimeen pois. Muistaakseni sanana halal tarkoittaa sallittua. Oli jotenkin vaikea syödä sitä lihaa, kun mieleen tulvahti kurkku auki olevia eläimiä. Pieni osa menikin roskiin.

Seuraavaksi menin tietokoneliikkeeseen, jossa kauan käänneltiin ja väänneltiin läppäriäni sarjanumeron toivossa. Lopulta mukavan oloinen filippiiniläisjäbä sanoi, että hinta laturille olisi 400 dirhamia (eli noin 100 euroa). Tähän en millään muotoa suostunut, joten jäbä pudotti 350 dirhamiin. Ei kelvannut edelleenkään, oli ihan Suomen hintoja! No se jäbä sitten diilasi minulle 180 dirhamilla vastaavan mallin, joka ei ole kuitenkaan Applen oma. Tämä oli ihan ok, vaikka edelleen hinnaksi tuli 45 euroa... Uskon, että tuosta päästäisiin täällä alemmaksikin, mutta kun siinä oli sen verran turistu ja tarve oli kuitenkin akuutti, niin päätin yhden ostaa...

Filippiiniläisjäbä soitti jollekin ja totesi minulle, että 20 minsaa menisi. Sitten jutteli kanssani mukavia ja puhuttiin Suomesta ja Angry Birdsistä ja Clash of Clansista ja lämpötiloista ja työviikoista. Kuulemma Dubaissa työviikko on yleensä kuuden päivän mittainen ja jengi tekee jopa 12 tunnin vuoroja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Eipä tällaisia tuolla kaupungilla kuljeskelemalla opi, joten oli ihan mainiota kyllä jubata!

MUTTA. Aikaa vain kului ja kului. Vähitellen rupesi risomaan. Jäbä toi parit pienet vesipullot minulle eli tarjosi vettä odotellessa. Ihan jees, mutta kestää kestää edelleen... Jumatsuikka, se otti siinä uuttakin puhelua. Kun oli mennyt ehkä noin 40 minuuttia, niin sanoin, että nyt pitää kyllä vähitellen pyytää alennusta. Hymyili vaivautuneesti, että good price on jo. Joo-o... Kesti vieläkin, joten kohta totesin, että varron vielä kuusi minuuttia, mutta sitten kyllä lähden! Ukaasista peloissaan jäbä vieläkin soitteli, että täällä on odotettu melkein 50 minuuttia, että mikä kestää...

Lopulta joku tuli tuomaan sen laturin, mutta oli siinä mennyt varmaan 52 minuuttia tai jotain. Katsoin pokkana sitä filippiiniläistä silmiin ja sanoin, että "I am still wanting for that discount" tai jotain semmoista... Pitkä katsekontakti, vaivautunut hymy ja "it's a good price................" Ladoin suurieleisesti 200 dirhamia pöytään sanomatta oikein mitään. Jäbä kirjotti kuitin ja kiitteli, kun odotin  sekä pahoitteli. Sanoin vielä it's okay ja bye.

Lähdin takaisin hotellia kohti ja viimein pääsin huoneeseeni, joka on kyllä aika MAGEE. Kyllähän täällä kelpaa olla ja asustaa ja töitä tehdä. Hyvä sijainti myös. Päätin vetää noin 4 tunnin tirsat, mutta vedinkin vain noin 2 tunnin tirsat. Päätin lähteä kaupungille ja ostin vähän halpoja vaatteita (jotka Lindan mielestä todennäköisesti ovat rumia) ja jotain namiskuukkelia sun muuta. Oli kyllä niin nastaa kulkea tuolla ulkona ehkä noin 25 asteen lämmössä! Niin kaunis kaupunki ja isot tiet. Näkee kauas ja on vaaleita mukavia värejä. Kaupoissakin on tosi kiva kuljeskella ja kaikki ovat niin ystävällisiä. Aina sanotaan söör ja kiitetään. Kaupassakin kun maistoin jonkun naisen tarjoamaa tonnikalaleipää, niin kun sanoin, että pitää vähän miettiä mutta hyvää oli, niin vastaus oli että thänk juu söör. Tulee olo kuin kuninkaalla, kun kunnioitetaan näin.

Mutta huomenna sitten lisää! Tänään vetäydyin aika aikaisin, jotta sain vähän duunia tehtyä ja lepuutettua jalkojanikin. Harmi, etten ollut saanut aktiivisuusrannekettanikaan ladattua kotona hetkeen, niin en saanut tästä päivästä kuin pienen määrän askelia ylös. Oli kuitenkin todella toiminnallinen päivä!

Huomenna sitten Dubai Film Festivaleilla, jonne pääsen pressinä! Jepujee! Tulee mukavaa! Seuraavaksi kuitenkin kylpyyn ja sitten melko pikapuoliin nukkumaan, niin jaksaa huomenna olla skarppina auringon aikaan!

Kiitos lukemisesta! Tuli aika pitkä paasaus... Seuraavalla kerralla enemmän huumoria messiin ja muutenkin paremmat jutut! MOIKKA!

(Noin vajaa 40 minsaa meni kirjottaa tää.)