sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mikä on mielipide

Moi taas!

Kävin porukoiden luona tänä viikonloppuna, ja mutsi siellä harmitteli, kun meitsi ei ole päivittänyt blogia toviin. Voi voi... Noh, täältä pesee kuin Omo Color konsanaan!

Oli muuten läppää tuo, kuinka äsken kutsuin perhettäni porukoiksi, äitiäni mutsiksi ja meitsiä meitsiksi. Eikun hei, meitsi on kyllä meitsi henkeen ja vereen. Se on sana, josta tykkään ja joka sopivissa määrin itseironisoi pedanttista, sivistynyttä ja superälykästä persoonaani. Olen siis meitsin ansiosta täydellisessä tasapainossa: nero, joka puhuu itsestään kuin mikäkin rahvas. Erinomaisuuden ja nöyryyden täydellinen yhteenliittymä!

No ei vaineskaan. Joskus vain tulee hulluja ajatuksia mieleen, ja sitten ne on pakko kirjoittaa ylös. Välillä tuntuu, että elän kuin olisin elokuvassa. Asioita tulee väkisinkin mietittyä niin monesta kulmasta, että kaikki kaunis myrkyttyy ja omatkin ystävälliset teot saavat miettimään, että mitä minäkin taas yritän esittää. Niinhän sitä sanotaan, että oikeaa hyväntekeväisyyttäkään ei ole, vaan altruismikin (se, että haluaa vain toisille hyvää) on höpöpuhetta, koska aina kauniista eleistäkin saa itselleen iloa.

Olipahan taas mukataiteellista pseudofilosofiointia. Rappiota, luomisen tuskaa! Ollaan taas niin taiteilijaa, niin taiteilijaa.

No mutta putta – mennäänpäs itse asiaan.

Tämän illan Kielisirkus-aiheena ovat mielipiteet. Siis tarkemmin sanottuna se, mitä mielipide oikeastaan tarkoittaa.

Seikkailin juuri Facebookin hullussa maailmassa, ja siellä joku totesi erään showpainihahmon olevan "perseestä". Ja voi hitto vie kun minä niin tykkään tuosta nimenomaisesta hahmosta! (Big E, jos joku on perillä [ainakin veljeni on].)

Noh, päätin maailmansankarina takertua toisen painifanin sanoihin ja kyseenalaistaa niitä. Eipähän siinä mennyt kauankaan, kun tuttu kortti nostettiin pöydälle: "Kyseessä on mielipide".

Minusta se, että jokin asia on perseestä, ei ole mielipide. Minusta se on ainoastaan julkipuhunta siitä tuntemuksesta, jonka kyseinen asia saattaa henkilössä herättää. Samalla tavalla kuin sanansa voi valita, voi myös tähän "pyhänä mielipiteenä" esittäytyvään julkipuhuntaansa siis vaikuttaa, eikä se olekaan 100-prosenttisesti faktuaalinen ja järkkymätön.

Kerrataanpa nyt siis vielä.

Sanotaan nyt vaikka, että VR:n juna on 40 minuuttia myöhässä. Eri ihmiset reagoivat tähän viivytykseen eri tavalla. Joku sivistynyt bisnesmies saattaa todeta, että "Kyllä on taas surkeaa toimintaa Valtion rautateiltä", kun taas duunari ehkä ärähtää koruttomammin, että "On toi VR:n toiminta yksinkertaisesti ihan vitun paskaa taas!"

Kysymys kuuluu, onko molempien kielennösten taustalla lopulta kuitenkin sama mielipide, joka vain ilmaistaan eri tavalla? Näin tuossa ylempänä teorioitsin.

Vai onko sittenkin niin, että nämä kaksi esimerkki-ihmistä vain oikeasti hahmottavat maailman täysin eri tavalla? Kenties se, mikä toisesta on surkeaa ja toisesta on vitun paskaa onkin sittenkin aidosti hyvin erilaista näille ihmisille? Mikä on näiden ihmisten kokemusmaailmojen ero?

Jos olen itse sanonut, että jokin on "vitun paskaa", on kyse ollut lähes poikkeuksetta siitä, että olen ollut vahvan tunteen vallassa. Jos en olisi ollut kyseisen tunteen vallassa, vaan olisin säilyttänyt edelleen tietoisen hallinnan toimiini, en olisi ilmaissut asiaa noin. Näin ollen kieltäydyn hyväksymästä ajatuksen, että asian vitunpaskuus olisi aito mielipide.

Eli vielä kerran: Aito mielipide ei ole sanoja, vaan se on henkilön sisäinen, vahvoista tunteista erotettu subjektiivinen totuus. Puheella voidaan kyllä ilmaista mielipiteitä, mutta puhe ei ole sama kuin mielipide, eivätkä sanat aina onnistukaan tavoittamaan mielipiteen varsinaista ydintä.

––

Lue pari kertaa uudestaan, jos meni yli hilseen. Oli meinaan aika diippiä kamaa meitsinkin mielestä.