tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kurjuutta ja kivuutta edessäpäin

Jep, kivuutta. Vai olisiko oikeampi muoto kivautta tai kivoutta? Kyseessä on siis väännös sanasta kiva. Aikamoista sirkusta taasen, sanoisin.

Kurjuus, joka edessäni häämöttää, on tietenkin ensi maanantain kesätentti. Tarvitsen suoritukset ja opintopisteet tuosta tentistä, mutta enpä ole oikein saanut luetuksi. Käytännössä pitäisi jotain 12 kaunokirjallista teosta saada tuohon mennessä kahlattua läpi, mutta ei tule kesää – niin kuin ei näemmä tuolla ulkonakaan. Tuntuu siltä, että jotkut näistä kursseista on suorastaan suunniteltu keploteltavaksi läpi! Ei muuta kuin ravistelemaan hihoja, josko sieltä vaikka yksittäinen pataässä putoaisi!

Yleisesti ottaen olen tuskaisankin rehellinen heppu. Työasioissa en huiputa enkä sluibaa, vaan pyrin olemaan aina tarkkana kuin retiisi. Pyrin kaikessa toiminnassani siihen, ettei kukaan joutuisi kärsimään takiani. Tänäänkin huomasin duunissa tehneeni yhden jutun väärin, minkä jälkeen kunnon työmyyrän lailla hoisin homman omatoimisesti kondikseen. En tiedä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi tehnyt saman, mutta itse en moisista laista.

Ainoastaan opiskelu on asia, jossa välillä käytän viekkauttani hyväkseni. Valehtele en enkä ole epärehellinen, mutta en myöskään ota jokaista "lue nämä 12 kirjaa tenttiä varten" -ohjetta mitenkään kovin vakavasti. Jos teoksia on saatavana elokuvina tai Googlen kautta löytää helposti koosteet, niin tartun kyllä tarjolla olevaan apuun. On se minusta kuitenkin yliopistoltakin vähän kohtuutonta olettaa, että työssä käyvä ja elämästä nauttiva perheellinen ihminen menisi täysin jokaikisen pilkun mukaan, jos ei ole ihan pakko. Jos tentistä tulee hylsy, niin silloin voin todeta, että taktiikka vaihtoon, mutta muutoin koen itseni tässä asiassa lähinnä kekseliääksi, joskin ajoittain hieman lurjusmaiseksi. Toisaalta ajatukseni elämästä on muutenkin sellainen, että kaikki on relatiivista – kunhan ei joudu valehtelemaan tai tekemään toisille hallaa.

Kivuus, joka minulla on edessäni, on lyhyt ulkomaanmatka. Olen kiltisti painanut useampaakin työtä tämän kesän, joten koen oikeudeksi ja kohtuudeksi, että käytän pari lomapäivää johonkin pidennetyn viikonlopun ulkomaanmatkaan. Tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa ovat Praha, Berliini ja Frankfurt. Kaikkiin pääsisi kolmeksi tai neljäksi päiväksi pyörähtämään huokeasti. Voisi olla ihan nastaa, mutta pitää vielä hieman tarkkailla tarjouksia, pohtia mieluisaa kohdetta ja laskeskella pennosia/senttosia. Saapi nähdä, mitä tässä vielä keksii!

Moikka taas!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Still alive, nigga

Anteeksi rasistinen otsikko, en ole oikeasti rasisti.

Oikeasti otsikko on otettu Stadin revityimmältä lakulta (vaiko sittenkin laulta) eli Mustalta Barbaarilta. Kyllä, tämä kaikki on kyseisen tummaihoisen räppärin lyriikkaa, ei sen kummempaa.

Still alive, niggalla koitin sanoa sitä, että vaikka olenkin ollut taas pitkän aikaa kirjoittamati (ihana muoto tuo), niin hengissä ollaan ja potkitaan edelleen. Jos jotain, niin viime aikoina minulle on kuulunut muutamien pienten ihmissuhdekuohahduksien ulkopuolella harvinaisenkin hyvää. Olen ollut jo kolme viikkoa Pohjoismaiden kaikkien aikojen ensimmäisessä yleisessä kirjastossa töissä!

Sen lisäksi, että kirjastolla puurtaminen merkitsee mukavaa pientä rahantuloa, on se tuonut vieläkin enemmän sisältöä elämääni. Hetkeen ei ole tarvinnut tuntea oloaan turhanpäiväiseksi ja potentiaaliaan hukatuksi. Käyn mielihyvin päivittäin töissä tienaamassa, sillä ei minulla sen parempaakaan tekemistä oikein voi olla. Raskaan työpäivän jälkeen kelpaa sitten mennä sohvalle makoilemaan, leikittää vuoden täyttänyttä Viljamia ja sen sellaista. Jotenkin sitä kokee itsensä mukavalla tavalla aikuiseksi.

Ei sillä – tarkoitukseni on olla koskaan kasvamatta oikeasti aikuiseksi. Sana aikuinen on kuitenkin loppujen lopuksi vain yksi tylsä kategoria, jolla useat ihmiset kitkevät itseltään lapsenmielisyyden. Jos aikuisuus merkitsee vastuita, niin okei, voin mä vähän aikuinen olla. Mutta jos se merkitsee sitä, että minun pitää käyttäytyä kuivasti, ylläpitää mainetta ja olla olevinaan, niin hah, meikäläinen aikoo totisesti jäädä Peter Paniksi.

Jos jotain olen elämässäni huomannut, niin eivät vuodet minua ole juuri muuttaneet. Sama vanha Jouni olen, eivätkä kiinnostuksenkohteetkaan kamalasti ole vaihtuneet. Edelleen tykkään videopeleistä ja showpainista, vaikka ensin mainittu onkin minulla tälläkin hetkellä taas off-tilassa on-tilan sijasta. Syvyyttä minuun on kyllä tullut lisää ja olen oivaltanut paljon elämästä, mutta perus lapsenmielisyys on suhteellisen hyvin säilynyt.

Piti taas turinoida ihan muuta kuin mihin päädyin, mutta menköön.

Äitiliini on vähän ahdistellut minua siitä, etten ole kirjoittanut vielä Viljamin 1-vuotisuudesta mitään. Noh, tässä päivityksessä oli nyt pari mainintaa. En kuitenkaan jotenkin ole jaksanut rustailla paljon mitään viime aikoina. Ehkä tämä blogi on askel oikeaan suuntaan. Tai sitten ei.

Viljami joka tapauksessa osaa jo vaikka mitä. Kun hänelle sanoo sanan nappi, hän osoittaa kauluspaitani nappia. Kun hänelle puhuu vilkuttamisesta tai taputtamisesta sekä näyttää mallia, niin hän tekee usein perässä. Lisäksi Viljami myös osoittaa välillä sormella, mutta epäselväksi on jäänyt, mitä hän sillä mahtaa tarkoittaa. Joskus kaiketi muuten vain venyttelee etusormeaan, tiedä häntä. Mutta hauska ja ihana poika on. Muuttuu rakkaammaksi ja hauskemmaksi päivä päivältä. Heittämällä hauskin tyyppi, jonka tunnen.

Moi.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Ilkeys = rehellisyys?



Jatketaan pohdiskelevien blogien linjaa.

Viime aikoina olen moneen kertaan törmännyt ajatukseen, että ilkeys on rehellisyyttä.

Kirjoittelin tänään Facebookissa eräässä Euroviisuihin liittyvässä ryhmässä, jossa joku oli jostain syystä postannut jonkun tytön kuvan ja kysellyt, mitä ihmiset ovat mieltä kyseisestä "bitchistä". Yksi mies sitten vastasi, että hänestä kuvan tyttö on "so ugly" eli "todella ruma". Oli vielä kuorruttanut kommenttinsa nauravalla hymynaamalla.

Päätin leikkiä maailmanpelastajaa ja puutuin keskusteluun. Sanoin, että kyseessä olevat henkilöt ovat kiusaajia, eikä toisten kuvia pitäisi tuolla tavalla julkaista ja haukkua. Kun meno hieman hiljeni joidenkin muidenkin älähdettyä asiasta, päätin vielä sanoa kuvaa kommentoineelle miehelle, että hänkin yhtä lailla osallistui kiusaamiseen. Nyt hän jo nimittäin itsekin leikki ritarillista ja sanoi, että puhutaan seuraavaksi Euroviisuista.

Mies tiuskaisi minulle tekstitse, että hän oli vain kertonut mielipiteensä. Minä kuitenkin totesin hänelle, että hänen kommenttinsa ei ollut ollut mielipide, vaan se oli kiusaamista. Arvatenkin miehen vastaus hyppäsi heti toiseen ääripäähän: "Olisiko minun pitänyt sanoa hänen olevan kaunis?"

Kuten tuossa ylhäällä olevassa pätkässä näkyy, sanoin vastaukseksi, että yleisesti ottaen toisten ulkonäköä ei pitäisi tuomaroida ylipäätään, mutta jos välttämättä pitää jotain vastata, niin totuuden voi kertoa olematta ilkeäkin.

Viimeinen pointtini oli se väkevin: mies oli vastannut kuin kiusaaja, enkä usko, että esimerkiksi hänen äitinsä tai kukaan ystävällinen ihminen olisi vastannut sillä tavoin. (Tämän jälkeen hän vastasi vielä kerran, mutta joku oli jo poistanut koko päivityksen ennen kuin ehdin sitä lukemaan.)

Ilkeyden nimittäminen rehellisyydeksi vihjailee epäsuorasti sitä, että ystävälliset, mietomielipiteiset ihmiset valehtelevat. Tämä on todella kaukana totuudesta. Kyse on käytöstavoistamme ja siitä, miten tulkitsemme omia tunnetilojamme ja reseptoriemme ärsykkeitä.

Hyväkäytöstapaiselle ja "sivistyneelle" ihmiselle kukaan ihminen ei ole ruma, vaan he eivät vain ole heidän makuunsa (viisas ihminen ei tosin ylipäätään arvostele negatiivisesti toisten ulkonäköä!). Samalla tavalla mikään elokuva ei ole paska, vaan he eivät ymmärrä sitä tai se ei ole heille mieluinen. Hieman toinen asia on, jos henkilö hassuttelee hänet hyvin tuntevan lähipiirinsä kanssa. Silloin sävy voi olla leikittelevän tuomitsevakin ja elokuva voi olla vaikkapa ihan sysipaska. Tämäkin tosin lähinnä siinä vaiheessa, jos muut katsojat ovat samaa mieltä. Jos joku tykkäsi elokuvasta, niin järkevä ihminen tajuaa ottaa sen huomioon kommenteissaan.

Paska, ruma, loistava ja kaunis ovat vain sanoja, joilla nimeämme havaitsemiamme asioita. Ne eivät ole kuitenkaan totuus itsessään, vaan ne ovat vain sitä kuvailevia haparia sanoja. Ja jokaista kuvailevaa sanaa kohtaan on myös muita vastaavia sanoja eri tyylilajeista!

Lopussa pieni pikakurssi Kielisirkuksen kohteliaisuuskoulussa!

Jos joku ihminen, johon olet tutustumassa, kysyy sinulta, mitä mieltä olit elokuvasta, josta et tykännyt, älä sano: "Ai se? Se oli ihan vitun paska. En tykännyt ollenkaan. Siis ihan perseestä!" Sano ennemmin "Ai se? Mä en kyllä oikeen tykänny siitä... Se oli jotenkin outo, kun siinä tapahtui X, Y ja Z ja..."

Nyrkkisääntönä on, että negatiiviset kommentit eivät yleensä voi olla kovin lyhyitä, koska sivistynyt ihminen ymmärtää, että oma näkemys on subjektiivinen, vaikka maailman asiat ovat objektiivisia. Sää ei ole koskaan paska, se ei vain ehkä ole itselle mieluinen. Tämän ymmärtäessään henkilö myös ymmärtää, ettei omaa mielipidettä tule esittää totuutena, vaan vain yhtenä näkökulmana totuudesta. Myönteiset kommentit toisaalta voivat olla useimmiten lyhyempiäkin, koska hyvää fiilistä ei yleensä tarvitse selittää yhtä paljon, koska se ei yleensä kykene samalla tavalla loukkaamaan muita.

Monimutkaista? Ehkäpä. Toivottavasti kuitenkin jotakin jäi kätöseen!