torstai 14. heinäkuuta 2016

Rahan säästäminen on vaikeaa – Tässä erikoinen syy!

Moro taas.

Päätin vähän clickbaitata nyt otsikollani. Ei anneta sen haitata.

Mietin tänään säästämistä konseptina. Se on melko vaikeaa, kuten moni meistä tietää. Mutta mikä siitä tekee niin vaikeaa?

Minusta se, että siitä puuttuu tietynlainen palkitsevuus ja konkretia. Otetaanpa esimerkki.

Menet kaupungille ja päätät käydä kahvilla. Ostat kahvisi kanssa pullan ja maksat kortilla. Tilisi saldo putoaa 2,50 euroa. Tämän jälkeen käyt vielä jätskillä sekä oluella kaverin kanssa. Näihin kuluu 2,90 + 4,90. Yhteensä olet tänään köyhtynyt siis 10,30 euroa – ja kaikki tämä raha asioihin, joita ilmankin olisit teoriassa voinut elää (paitsi kahvi, jos olet kovakin kofeiinisieppo).

10,30 turhuuteen, siinä on tämänhetkinen saldosi – etkä ole vielä käynyt edes kaupassa ostamassa elämiseen oikeasti tarvittavaa ravintoa tai tuiki tärkeää vessapaperia. Yhteensä kauppaan kuluu taas kerran yllättävänkin paljon: 18,75 euroa, vaikka ostit ainoastaan tarpeellisia asioita. Kokonaisuudessaan rahanmenosi on nyt kivunnut 29,05 euroon saakka.

Käyttötililläsi oli aamulla 689,00 euroa, nyt sinulla on vain 659,95 euroa.

Seuraavaksi tulemme siihen, mikä säästämisessä on niin pirun vaikeaa ja epämotivoivaa. Jos olisit jättänyt päivästäsi pois kahvittelun, jäätelön ja oluen, olisi tilisi saldo joka tapauksessa aamuista alhaisempi – 678,70 euroa. Ongelma siis on se, että käytitpä rahaa niin sanottuihin turhuuksiin tai et, köyhdyt joka tapauksessa. Ainoa säästämistä motivoiva tekijä onkin siis etäinen ajatus siitä, että teoriassa olisit voinut käyttää tänään enemmänkin rahaa.

Säästetty raha ei lisäänny, se ei vain kulu. Tämä on tavallaan sama asia, mutta valitettavasti ei sinne päinkään.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Viljami on jo iso poika!

Viljami on jo iso poika, mitäpä sitä kiistämään!

Tänään on Viljamin 2-vuotissyntymäpäivä! Hän syntyi Herran vuonna 2014, enkä koskaan tule unohtamaan päivämäärää 8.7., koska itse olen syntynyt -87! Ei siis sillä, että muutenkaan kykenisin poikani syntymäpäivää unohtamaan. Siis for real, mä oon aika hyvä päivämäärien kanssa.

Mutta tosiaan: Viljamin täti Ella oli pari päivää sitten kysynyt Viljamilta, onko Viljami tyttö vai poika.

– Iso poika! oli Viljami vastannut.

27.6. minun ja Lindan vuosipäivänä otettu kuva, mutta sopii tähänkin hetkeen
Alun perin minun piti päivittää Viljamin kehityksestä joka kuukausi, mutta tämä yliromanttinen idea ei käynyt toteen, vaan elämä tuli eteen. Sen sijaan olen kyllä päässyt seuraamaan tuon ihanan ilmestyksen kasvamista aitiopaikalta. Minne ikinä menemmekin, tuntuu Viljami olevan eräänlainen tähti, ja onkin suuri ilo ja kunnia, että kaikkien muiden lepertelyistä ja ihasteluista huolimatta nimenomaan me saamme viedä pojun kotiin ja seurata hänen varttumistaan läheltä.

Ennen Viljamia käsitykseni lapsista oli varsin kapea-alainen. Viljami on mullistanut nämä käsitykset hyvinkin kokonaisvaltaisesti olemalla todella mukava, ystävällinen ja hauska pikkuveijari. Vauva-ajat ovat jo iloisesti takanapäin, ja nautinkin nyt erittäin paljon Viljamin kanssa käydyistä keskusteluista ja tilanteista, joissa Viljamilla on hauskaa ja hän muistaa hauskuuttaa myös muitakin.

Viime aikojen arkisista hetkistä ovat jääneet erityisesti mieleen ainakin seuraavat jutut:

– Viljami on nyt kokopäiväisenä päiväkodissa ja viihtyy siellä edelleen erinomaisesti. Heinäkuun ajan lähipäiväkoti on kuitenkin lomalla. Kesäkuussa hain Viljamia päivittäin vakiopäiväkodista ja jälleennäkeminen oli aina hieno. Ensimmäisenä päivänä hän meni minua puskaan piiloon, mutta vähitellen asiat muuttuivat. Viimeisinä päivinä hän osasi jo hienosti riisua turvaliiviä ilman pyyntöäni ja säntäsi päiväkodin uloskäyntiportille heti minut nähdessään. Välillä käveltiin kotiin suorinta reittiä, välillä hän suostui tulemaan vaunuun kun lupasin juosta sen kanssa kovaa, ja toisinaan tehtiin pieni kierros sekä käytiin katselemassa autoja ja muuta elämää.

– Olen seurannut EM-kisoja tarkasti, ja Viljami on samassa oppinut joitain pelin lainalaisuuksia. "Ei mene, ei mene!" Viljami kerran huuteli osoitellen televisiota. "Tuli maali!" hän myös kerran tiesi.

– Annoin Viljamin pari kertaa kokeilla Playstation 4 -ohjainta käteensä. Hienosti juoksi ympyrää Ratchet-elukalla eräässä pelissä. On tosi hauska katsoa, kuinka keskittynyt ja halukas kokeilemaan uutta poju on.

– "Pomppia!" Viljami usein huutaa hyppiessään milloin mistäkin ja minkäkin päältä. Joskus tulee myös minun päälleni tarkoituksenaan vain pomppia.

– "Isi osaa!" Viljami usein tietää. Minä kun luulin, että se oli komediasarja eikä dokumentti.

– Olemme kokeilleet Viljamin kanssa hieman heitellä jotain kevyitä palloja ja muita pehmeitä asioita. Yllättävän hyvä osumatarkkuus hänellä kyllä on, vaikkei koppaaminen vielä ihan luonnistukaan.

– Yhtenä päivänä Viljami tuli muovisella lelulusikallaan (vai mikä kauha tai mitta olikaan) syöttämään minulle milloin mitäkin mielikuvitusasioita. Kyselin häneltä, mitä hänellä milloinkin oli tarjolla. Välillä oli perunaa, välillä juurikin kakkua.

– "Öö... Ei tiedä" osaa poju välillä vastata. Muutenkin tuo vastikään ilmaantunut "öö" on aina jännittävä ja hauska kuulla, kun tietää, että pienessä päässä raksuttaa.

– "Miimami auttaa isiä!" sanoi Viljami kerran mummilassa, kun isi noukki Viljamilta pudonneita riisejä lattialta. Eikä tämä jäänyt puheen tasolle, vaan kyllä hän oikeasti auttoikin. Sydämeni suli!

– Viljami vie myös usein roskia roskikseen! Kerran otti taskustani turhan kuitin ja vei roskiin! Vei tosin kerran myös yhden kammottavan naamarini roskiin...

– "Isiiiii!" on Viljami oppinut kutsumaan todella miellyttävällä äänellä. Pakkohan se on silloin katsoa, mistä on kyse. Aina ei tosin ole kyse oikein mistään – Viljami kai vain haluaa, että katson mitä hän puuhaa.

– "Vettä!" Viljami usein pyytää, kun pitäisi mennä nukkumaan. "Nukkuu, nukkuu!" hän puolestaan sanoo painautuen tyynyyn silloin, kun pitäisi vaihtaa vaippaa.

– Viime aikoina vaipanvaihdot ovat tosin sujuneet usein oikeinkin mallikkaasti! Meillä on Viljamin kanssa hyvä rutiini: kun sanon että nyt vaihdetaan vaippa, niin Viljami usein menee itse valmiiksi makuuhuoneen sängylle selälleen odottamaan. Tekee elämän helpoksi!

– "Heippa, isi!" Viljami sanoo, kun lähden pois kotoa ja hyvästelen...

– ...kunhan on ensin sanonut "Mukaan! Mukaaaaan!" muutaman kerran.

On se ihana poika. :)