sunnuntai 29. tammikuuta 2017

UMK 2017 – voittaja on Norma John!

Analysoidaanpa hieman tapausta nimeltä UMK.

Kun pääsin haastattelemaan UMK-kilpailijoita, olin innostunut samoin kuin kahtena aiempanakin vuonna. Toissavuonna ehdin tehdä paljon haastatteluita, mutta viime vuonna en lopulta lumimyräköiden takia ehtinyt edes paikalle. Tällä kertaa sain annetun rajallisen ajan puitteissa haastateltua kaikki osanottajat ja olin todella iloinen siitä.

Viime vuonna olin Tukholmassa pressinä katsomassa Euroviisuja ja samaan pyrin tänä vuonna Ukrainan suhteen. Niinpä sanoin kaikille artisteille myös, että Ukrainassa tavataan, jos sattuisitte voittamaan. Minua kiehtoo ajatus tavallaan lähteä kokemaan viisut sellaisen artistin kanssa, jota itsekin kannustan.

Kun mainitsen olevani Suomesta tai muutoin haastattelen porukkaa viisuissa ja kyselen heidän suosikkejaan, saan luonnollisesti myös kommentteja Suomen edustajasta. Sandhjastahan en niin kovin piitannut, vaan kannustin esimerkiksi Annicaa ja Kimmoa sekä Mikael Saarta vuoden 2016 UMK:ssa.

Kuultuani kaikki UMK-ehdokkaat viime vuoden lopussa olin aika pettynyt. Mikään artisti ei noussut kovin suuresti esiin toisin kuin esimerkiksi edellisenä vuonna. Monet haukkuivat yleistä UMKA 2017 -tasoa, enkä tavallaan voinut olla yhtymättä tähän mielessäni. Suosikeikseni nousivat D'Sanz (kaikki kutsuivat kappaletta "Güntheriksi", vaikka oli siellä mukana toinenkin esiintyjä ;) ), Emma ja Norma John. Myöhemmin myös jotkut muut kappaleet kasvoivat, mutta mikään ei oikein napannut sillä tasolla, että olisin voinut täysin kannustaa. Emotionaalista sidettä ei tuntunut syntyvän toisin kuin oikeastaan kaikkina edellisvuosina. Alla suurimmat suosikkini viimeisiltä neljältä vuodelta:

2016: Mikael Saari & Annica Milán ja Kimmo Blom (jälkimmäinen enemmän; kunniamaininta myös Saara Aallolle)
2015: Opera Skaala, Angelo De Nile, Siru
2014: Softengine (voitti)
2013: Krista Siegfrids (voitti

Eilistä UMK:ta katsoessani minulla ei vielä ollut selkeää suosikkia, mutta olin alun perin hieman kallistunut Emman suuntaan, sillä häntä tunnuttiin hehkuttavan myös ulkomailla. Haluaisin Suomen pärjäävän ja että Ukrainassa oltaisiin innostuneita, kun mainitsen olevani Suomesta. Haluaisin voida puhua iloisesti edustajastamme ja siitä, kuinka pidän heistä. Haluaisin myös menestyksen myötä Euroviisujen profiilin nousevan maassamme.

UMK-lähetys itsessään herätti kaksijakoisia tuntemuksia. Kansainvälisten raatien mukaan ottaminen oli täydellinen veto viime vuosien ärsyttävien tavisraatien (taksikuskit, lapset, sateenkaariväki yms.) jälkeen. Oli aivan mahtavaa, että kisalle haettiin tiettyä legitiimiyttä tämän uudistuksen myötä, minkä lisäksi pisteiden antoa oli äärimmäisen jännittävä seurata.

Osa tästä saavutetusta uskottavuudesta vedettiin kuitenkin siitä kuuluisasta vessanpöntöstä alas – nimittäin Niina Lahtisella. Ymmärrän kyllä, että Euroviisujen maine Suomessa on vähän mitä on ja harva meistä suhtautuu tähän vakavahenkisenä, lähes urheilullisena kilpailuna, mutta pitkäaikaisena fanina jatkuva vitsin vääntäminen kisan kustannuksella harmittaa. Joku voittaa 200 miljoonaa kuulijaa, mutta komedienne Lahtinen laitetaan vääntämään seksivitsejä ja puhumaan juustonaksukäsiensä haistelemisesta. Välillä vitsit osuivat ja upposivat, mutta toisina hetkinä tuntui, että tässä yritettiin nuoleskella Euroviisuista kiinnostumatonta mainstream-yleisöä kerääntymään edes nauramaan televisioiden ääreen. Jos yritetään miellyttää kaikkia, ei usein osuta kunnolla kehenkään – ja tämä pätee myös musiikkiin.

Tässä vaiheessa paljastan, että Norma Johnin voitto miellytti minua erittäin suuresti. En innostunut kappaleesta ihan täysillä ennen pisteenlaskua, mutta vähitellen aloin orientoitumaan siihen, että kyseessä olisi paras valinta viisuihin. Kun sitten kuulin voittokappaleen toistamiseen, olinkin jo aivan myyty. Uppouduin kappaleen maailmaan ja olo oli euforinen. Tunsin Blackbirdin sanoin kuvailemattoman kauneuden ensimmäistä kertaa täysillä.

Alla muutama kommentti jokaisesta muustakin kappaleesta ja syyt siihen, miksi en lopulta olisi tahtonut nähdä niitä edustamassa Suomea:

Emma – Liveveto oli epäonnistunut, kuten Emmakin jatkoilla totesi (oli seonnut rytmissä, soihtu oli sammunut ym.). Tämän lisäksi minua on häirinnyt Circle of Lightissa se, kuinka paljon se vertautuu esimerkiksi Tanskan Emmelie de Forestin sekä viime vuoden Islannin Hear Them Calling -kipaleeseen. Kappale oli liian euroviisumainen ja liian tuttu, minkä lisäksi livekoreografiat tuntuivat jotenkin turhan harjoitelluilta ja keinotekoisilta.

Alva – Tämä tyttö osaa laulaa erinomaisesti (olen kuullut hänen Facebook-sivuillaan huippuosaamista), mutta Arrows oli liian tuotettu ja liian purkkapoppimainen. Live-versio kalpeni albumiversiolle – ei siis kuitenkaan laulutaitojen puutteen takia, vaan koska tuollainen raskaalla kädellä editoitu musiikki harvemmin toimii hyvin livenä.

D'Sanz ja Günther – Tykkäsin tästä kappaleesta, mutta kertosäe oli hieman lattea ja sitä kuultiin liikaa. Masturboinnista kertovat lyriikat tuovat kappaleeseen myös vitsielementin, minkä vuoksi sitä on mahdoton ottaa täysin tosissaan. Ja nimenomaan tästä vitsailusta soisi Suomen näissä kuvioissa luopuvan.

Anni Saikku – Itse asiassa varsin toimiva zipale, paitsi että se ei tuntunut oikein kasvavan tarpeeksi. Reaching For the Sun teki sen, mihin pyrkikin, mutta se ei vain ollut kovin paljon. Erottumatonta keskitasoa, eli hukattua potentiaalia.

Knucklebone Oscar – Kisan oudoin tapaus. Räminä ei miellytä korvia, sävellys ei ole kummoinen. Livenä kelpo show, mutta siihen se jäikin.

Lauri Yrjölä – Yksi kisan yllättäjistä. Suomen kieli ei haittaa ja olihan tässä meininkiä. Kappaleen tarina kuitenkin häiritsi samoin kuin sekin, että Yrjölä ei ollut alun perinkään viisuihin orientoitunut. Kurinalaisuuden hehkuttaminen ja sitä kautta rakkauden ja rauhan "mollaaminen" ei oikein näihin kisoihin istu. Kappaleessa potentiaalia mutta ei kalkkiviivoille asti.

Perse – Eivät osanneet laulaa. Huumorinumero, jossa oli jotain tarttuvaakin, mutta samalla aika kammottavaa touhua. Vitsi vanheni nopeasti.

Zühlke – Tuli toiseksi ja mielestäni oikeutetustikin. Lauloi erinomaisesti ja voimalla livenä. Kappaleen supersankariteema oli kuitenkin liikaa. Toisella viisulla olisi saattanut jopa voittaa. Paljon potentiaalia, joten ei muuta kuin takaisin kisaan jonain vuonna.

My First Band – Toimivaa perinteistä bändipoppia. Jotenkin nämä bändit ovat kuitenkin vähän nähty. Suurimmat puutteet olivat kertsin ärsyttäväksi äityvä "Ai! Aijaijai!" sekä se, että tässä laulettiin suuseksistä. Ilman tuota nolon roisia huumoriaspektia tämä olisi ollut jokseenkin toimiva paketti.

Norma Johnin kappaleen ainoa ongelma ennakolta ajatellen on sen niin sanottu tylsyys. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että kappaleeseen täytyy orientoitua oikein. Kyseessä on äärimmäisen kaunis tunnelmapala pianonsoittoineen ja kaikkineen, kunhan keskittyy kuuntelemaan eikä vain vedä mässyä ja heitä läppää television ääressä. Toisella livekerralla olin enemmän korvat höröllään ja mustarastas lävisti sydämeni. Kappale kosketti todella, todella vahvasti, kunhan pääsin sen sisään. Silmät kostuivat ja suorastaan häkellyin.

Myös virallisilla Euroviisujen sivuilla ja kaikenlaisissa ulkomaisissa Facebook-päivityksissä on hehkutettu vuolaasti Norma Johnia, jonka moni sanoo säväyttäneen nimenomaan livenä. Oikeasti, tyyliin 90 % tuntuu tykkäävän kappaleesta, kun taas loput 10 % valittelevat sitä, että kisassa tulee olemaan paljon balladeja tai että Blackbird on tylsä. Jotkut ovat myös sanoneet, että kyseessä on objektiivisesti hyvä kappale, mutta se ei kuitenkaan ole heidän makuunsa. Eli kun mennään musiikin ehdoilla, on kappaleesta vaikea löytyy huonoja puolia. Erottuvuuden myötä kannatusta kuitenkin löytyy varmastikin myös äänestämiseen asti.

Minä yhdyn niin suomalaisiin kuin kansainvälisiinkin kappaleen hehkuttajiin – nyt meillä on kappale, jolla niin sanottu häviäminenkään ei tunnu pahalta. Kyseessä on vakavasti otettava, tunteisiin vetoava tapaus, jolle moni povaa top 10 -sijoitusta Ukrainassa. En näe syytä, miksen noita kommentteja kahlattuani ja kappaleeseen rakastuttuani povaisi samaa. Kiitos, raadit! Kiitos, äänestäjät! Kiitos, Norma John!