keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Noin kaksi asiaa

On jälleen Jounin itseilmaisun aika. Otsikko tulee siitä, että minulla oli aloitushetkellä mielessä kaksi asiaa, joista tahtoisin mainita tässä blogissani. Sana "noin" kuitenkin tuli siitä, että olen huono pysymään käsikirjoituksessa – käsikirjoitus on sääntö, joka on tehty rikottavaksi! Miksi tyytyä ennalta määriteltyyn suunnitelmaan, jos se ei ole paras mahdollinen? Sääntö, joka ei toimi, ei toimi.

Voisihan tuon otsikon tosin kirjoittaa vasta myöhemminkin. Mutta mitä hauskaa siinä olisi.

Ensimmäinen asiani oli, että käytiin Lindan ja Viljamin kanssa maanantaina sukuloimassa Lindan suvun luona. Yllättäen joku otti pöydässä puheeksi blogini. Hieman korvat punotellen siinä kuuntelin palautetta siitä, kuinka hienoa on, kun nykyään on tällaisia tapoja ilmaista itseään. Keskustelu oli oikeinkin mukavaa, mutta en ollut osannut odottaa sitä ollenkaan.

Kun kirjoittelen tänne, minulla ei yleensä ole mitään oletettua yleisöä. Toisinaan isken blogini linkin jonnekin Facebookin bloggaajayhteisöön ajatellen, että ihan kivahan se olisi, jos joku jaksaisi lukea. Tämän lisäksi tiedän, että äitini lukee näitä ja veljenikin on ainakin jossain vaiheessa lukenut enemmänkin. Yritän kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman sensuroimatta itselleni, koska kuten olen sanonut, tämä on eräänlainen mieleni oma kaatopaikka. Kaikki lukijani ovatkin ehdottoman tervetulleita, eikä minua ollenkaan haittaa, jos tämän kautta jonkun näkökulma minusta syvenee ja monimuotoistuu.

"On parempi, että minua vihataan sellaisena kuin olen, kuin että minua rakastettaisiin sellaisena kuin en ole."

Tuo on minusta erinomaisesti sanottu ja tuohon tähtään.

Toinen otsikkoni asia oli sellainen, että olen tehnyt kyllä jo melkoisen määrän haastatteluita. Näitä haastatteluita olen pyrkinyt keräämään yhteen kattavaan listaukseen, jonka näet klikkaamalla tästä. Tuonne listaukseen päätyi tänään 7 uutta nimeä, jotka olivat Jarkko Tamminen, Jope Ruonansuu, Laura Voutilainen, Joonas Nordman, Marko Keränen, Katri Mäkinen ja Krista Siegfrids. Mistäkö mahtoi olla kysymys? Klikkaa kenen tahansa edellä mainitun nimeä tuolla linkkaamallani sivulla, niin päädyt haastattelut sisältävään artikkeliin!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Elämän lohdullisuus

Ajattelin kirjoittaa vähän elämän lohdullisuudesta.

Elämä on sikäli lohdullista, että teoriassa voit saada huomenna yllättäen jotain sellaista, jonka eteen olet tehnyt töitä eilen ja tänään. Hyvät jutut eivät useinkaan tule helposti, mutta mitä pidempään ne antavat odottaa, sitä parempia ne ehkäpä ovat. Tai sitä isommilta ne tuntuvat.

Minusta tuntuu, että olen viime vuosina alkanut niittämään satoa sellaisista asioista, joita varten olen nähnyt vaivaa vuosikausia. En halua sanoa "tehnyt töitä", koska en halua saada tätä kuulostamaan miltään oikeistolaiselta tai yhdysvaltalaiselta "ihminen pystyy mihin vain, kun kovasti näkee vaivaa" -jutulta. Ei se mielestäni nimittäin ihan niinkään mene. 

Ihminen pystyy kyllä vaikuttamaan moniin asioihin elämässään, mutta moni asioista tapahtuu hyvin varkainkin. Joku voisi esimerkiksi sanoa, että ei tupakoinnin lopettaminen ole sen kummempaa kuin ettei vain polta enää. Samaa voisi sanoa myös laihdutuksesta. Vaan ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole. Samalla tavalla yksinkertaisia eivät ole muutkaan ihmisen elämään liittyvät asiat. Jos olisivat, niin kaikki olisivat hyvässä kunnossa, rikkaita, työllistettyjä, hyvinvoivia ja kaikkea muuta myönteistä.

Oma vaivannäköni kuitenkin on ollut sitä, että olen puuhastellut kirjoittamisen parissa aktiivisesti viimeiset 13 vuotta. Vuonna 2003 löysin foorumikirjoittelun ja koukutuin siihen. Kirjoitin sairaalloisia määriä. Väittelin, vaikutin, riitelin. Voisinpa jopa sanoa, että kasvoin foorumeilla aikuiseksi. Kasvulla tarkoitan sitä, että minusta tuli yksilö, jolla on mielipiteitä ja joka osaa puhua niistä ja perustella niitä. Tämä ei ole tosin ollut ainoastaan hyvä asia, vaan se on tuonut elämään paljon, noh, väittelyä ja riitelyä. Jos en olisi yhtä kokenut väittelemään, en ehkä olisi tehnyt sitä elämässäni niin paljon, vaan olisin oppinut antamaan asioiden olla.

Mielenkiintoista on, että nämä ominaisuudet, jotka ovat paikoitellen hankaloittaneet ihmissuhteitani, ovat myös kehittäneet kirjoitustani. Jos olisin vain osannut antaa asioiden olla, en olisi kerännyt läheskään niin paljon kokemusta kuin mitä minulla nyt on. Enkä näin ollen työllistyisi tällä tavalla kirjoittamiseni vuoksi.

Kirjoituksen pointti vähän karkasi, mutta menköön menojaan, kun kerta halusi. En jaksa kirjoittaa nyt enempää, mutta julkaistaan nyt kuitenkin.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Tonttuyksikkö


Tonttu-ukko tuli kylään,
yllättäen, liki kutsumatta.
Otin kuitenkin onnessain vastaan,
aina tänne yksi tonttu lisää mahtuu.

Tästä tulikin mieleeni...

Onko sana yksikkö sukua sanoille kaksikko, kolmikko, nelikko, viisikko, kuusikko ja seitsikko? Sittenhän on olemassa myös kahdeksikko ja yhdeksikkö, mutta nähdäkseni ne ovat ainakin eri veljessarjaa.