Moro taas.
Päätin vähän clickbaitata nyt otsikollani. Ei anneta sen haitata.
Mietin tänään säästämistä konseptina. Se on melko vaikeaa, kuten moni meistä tietää. Mutta mikä siitä tekee niin vaikeaa?
Minusta se, että siitä puuttuu tietynlainen palkitsevuus ja konkretia. Otetaanpa esimerkki.
Menet kaupungille ja päätät käydä kahvilla. Ostat kahvisi kanssa pullan ja maksat kortilla. Tilisi saldo putoaa 2,50 euroa. Tämän jälkeen käyt vielä jätskillä sekä oluella kaverin kanssa. Näihin kuluu 2,90 + 4,90. Yhteensä olet tänään köyhtynyt siis 10,30 euroa – ja kaikki tämä raha asioihin, joita ilmankin olisit teoriassa voinut elää (paitsi kahvi, jos olet kovakin kofeiinisieppo).
10,30 turhuuteen, siinä on tämänhetkinen saldosi – etkä ole vielä käynyt edes kaupassa ostamassa elämiseen oikeasti tarvittavaa ravintoa tai tuiki tärkeää vessapaperia. Yhteensä kauppaan kuluu taas kerran yllättävänkin paljon: 18,75 euroa, vaikka ostit ainoastaan tarpeellisia asioita. Kokonaisuudessaan rahanmenosi on nyt kivunnut 29,05 euroon saakka.
Käyttötililläsi oli aamulla 689,00 euroa, nyt sinulla on vain 659,95 euroa.
Seuraavaksi tulemme siihen, mikä säästämisessä on niin pirun vaikeaa ja epämotivoivaa. Jos olisit jättänyt päivästäsi pois kahvittelun, jäätelön ja oluen, olisi tilisi saldo joka tapauksessa aamuista alhaisempi – 678,70 euroa. Ongelma siis on se, että käytitpä rahaa niin sanottuihin turhuuksiin tai et, köyhdyt joka tapauksessa. Ainoa säästämistä motivoiva tekijä onkin siis etäinen ajatus siitä, että teoriassa olisit voinut käyttää tänään enemmänkin rahaa.
Säästetty raha ei lisäänny, se ei vain kulu. Tämä on tavallaan sama asia, mutta valitettavasti ei sinne päinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti