Tuli eilen vähän semmoinen "Dubai, we have a problem" -tilanne, jonka vuoksi en kyennyt kirjailemaan blogia, vaikka alun perin piti. Ongelma nimittäin oli siinä, että se meikäläisen ostama uusi good price -akku lahosi!
Hah hah haah, joo-o, hahha... Ei ollut vitsi! Kipinät vain sinkoilivat, eikä sen koommin enää toiminut, vaikka kuinka renkkasi. Näinpä jäi stoorit kertomatta. Mennäänpä nyt siis kuitenkin eilisen alkuun.
––
En enää muista, moneltako heräsin, mutta sen totesin samoin tein, että täällä huoneessa kyllä uni maistuu. On meinaan sen verran tukevat nuo verhot, että tulee ihan pilkkopimeää täällä. Olen yrittänyt vähän enemmän päästää aurinkoa sisään, mutta aika hankalaa se on. Tähän kun yhdistetään pieni flunssailu, niin kyllähän sitä uni maittaa helposti reippaat 10 tuntiakin putkeen.
Herättyäni lähdin kuitenkin etsimään Dubai Film Festivalin päämajaa, josta minun oli määrä hakea kulkulupani ja muut pressijuttuni. En kuitenkaan tajunnut vielä hotellilla tarkastaa, mikä se tarkempi paikka oli, vaan muistin sen ainoastaan olevan jossain Jumeirahin suunnilla. Burjumanin metroasemalla aloin katsella mahdollista pitkäaikaisempaa matkakorttia itselleni, ja joku avulias aatu tuli siihen neuvomaan. Kovasti paasasi intialaistyylisellä aksentilla siitä, kuinka kannattaisi ottaa Silver Card, hopea kortti. En aluksi ollut ihan vakuuttunut, koska Red Cardin kerrottiin taulussa olevan turisteille, mutta tarpeeksi kauan kun se ukko siinä jauhoi, niin sain juuri sen verran selvää, että ei se taida paska* puhua. Ostin siis hopeakortin ja otin sen heti käyttöön.
Näkymiä metroaseman ikkunasta
Viimeisestä Dubai-matkastani ei ole kuin hieman yli 1,5 vuotta (viimeksi 2014 huhtikuussa), mutta tänäkin aikana on täällä jonkin verran tapahtunut muutoksia. Jebel Alin pysäkki on nykyään UAE Exchange ja Dubai Marina on DAMAC Properties. Nettisivut ja metroasemien kaikki maininnat eivät ole ajan tasalla, joten vähän saa välillä raaputtaa päätä. Menin nyt kuitenkin summittaisesti suunnilleen sinne, minne oletin, että minun pitää mennä.
Metrossa oli ihan perhanan täyttä, ja matka kesti varmaankin lähes puoli tuntia. Jalkoja kivistivät sekä edellisen päivän kävelyt että tämä väkijoukossa seisoskelu. Silti oli tavallaan aika nastaa olla yksi muiden Dubaissa asustavien joukossa.
Nousin DAMAC Propertiesin kohdalla ulos, mutta toki olin aivan väärässä paikassa. Tästä tietämättömänä päätin kuitenkin nauttia auringosta. Täällä on ulkona isot tiet ja pitkät etäisyydet, joten on helppo vain pällistellä ympäriinsä ilman, että kelailee turhuuksia päässään. Toista on esimerkiksi ahtaassa Helsingissä.
Otin videota metroaseman läheltä, minkä jälkeen tapahtui jotakin odottamatonta. Nuoret arabijannut kysyivät minulta jotakin. Ihmettelin asiaa hymyillen, minkä jälkeen he toistivat ja sitten sanoivat banaania ojentaen "You want a banana?" Sanoin, etten halua, mutta taisin kiittää myös. En tiedä yhtään, mistä oli kyse. Joka näytin heistä apinalta, hyvännäköinen banaani oli läpimätä tai sitten he olivat vain ystävällisiä. Jos tämä olisi tapahtunut Suomessa, niin valitsisin jomman kumman ensimmäisistä vaihtoehdoista. Täällä en osaa edes arvata.
Seurasin opasteita, jotka näyttivät, että jostain löytyy vettä. Hupsista keikkaa ja molskahdin veteen! No ei sentään, vaan hupsista keikkaa ja olin seuduilla, joissa Lindan ja masussa olleen Viljamin kanssakin aikanaan seikkailtiin. Olin saapunut Dubai Marinaan, joka näytti todella kauniilta päiväsaikaan. Jonkin ajan kuluttua saavuin vieläpä Dubai Marina Malliin, jonka pihalla viime reissulla oli ollut bändi soittamassa erinomaista musiikkia.
Marinaa, mutta kaunista sellaista
Marina Moolissa (onko se nyt siis malli, maali vai moolimassa?) päätin, että oli aika syödä jotakin ja menin burgerimestaan. Siellä tilasin Blazing Sombrero -nimisen tulisen burgerin, ranskikset ja kevyt-Pepsin. Pienet aasialaistytöt siellä hymyilivät ja olivat todella ystävällisen oloisia. Minulle tarjottiin myös pähkinöitä, joita haukkasin tajuamatta, että jukolauta, avatahan ne pitäisi ensin! Yksi tyttö siihen kyseli hymyillen, että onko tämä ensimmäinen kerta kun syön niitä. No ei edes ollut, lol. En tiedä, mitä ajattelin.
Laihduta siinä sit...
Taksikuski arvioi matkan maksavan 30–35 dirhamia, eli 7,5–8,75 euroa. Maksoi mittarin mukaan 31, ja annoin loput neljä dirhamia tippiä.
Sisällä oli aikamoinen pörinä, mutta tuntui nastalta, kun sain oman kulkulupani nimeäni ja passikuvaani vastaan. Lisäksi sain hakea aulasta säkin, jossa oli asiaan kuuluvaa materiaalia, ja sainpa bonuksena vielä valita mukaani leffajulisteenkin. Kivaa! Kaikenlaisista infolapuista en oikein meinannut ottaa selvää, vaan juttelin hieman jonkin länsimaalaisen näköisen hepun kanssa lisää. Hän osasi arvata sukunimestäni, että olen Suomesta, mitä ihmettelin ääneen! Kävi ilmi, että ilmeisesti haastatteluja täällä voisi saada aika helpostikin ja ettö luvassa on kaikenlaisia tilaisuuksia ja lehdistönäytöksiä, minkä lisäksi saan päivittäin käydä neljässä elokuvassa ilman maksua.
:- )
Ongelma on, että tarkoitukseni oli kirjoittaa Suomeen ehkä kahteenkin eri julkaisuun näistä festareista, mutta suurin osa elokuvista ei ole tulossa Suomeen. Tenavat-elokuva olisi kiinnostanut, mutta se ehti mennä jo. Tämän lisäksi on joitain jenkkiläisiä leffoja, joissa esiintyy muun muassa Meryl Streepin, Brad Pittin, Will Smithin ja Christian Balen kaltaisia megastaroja. Joitain noita elokuvia voisin arvioida Suomeenkin, mutta en tiedä, ovatko nuo tyypit täällä haastatteluja antamassa.
(Myöhemmin kyselin asiasta siltä ukolta vielä sähköpostilla, ja hän sanoi, että voisi kertoa vähän lisää, jos olen sunnuntaina maisemissa. Enpä kuitenkaan usko, että luvassa on mitään tuollaisia haastatteluja, kun ei noilla leffoilla taida olla täällä lehdistötilaisuuksiakaan erikseen. Elämäni olisi toisaalta kyllä valmis, jos Batman-näyttelijä Balen kanssa pääsisin sanankin vaihtamaan!!!!!!!!!!!!! Noh, olisi se Pittikin ihan ok kai.)
Päätin lähteä leffapaikalta ja jättää leffajutut suosiolla seuraavaan kertaan. Kyselin, missä olisi lähin metroasema, ja minulle sanottiin, että kannattaisi ottaa taksi Mall of the Emiratesin metrolle, sillä matka on liian pitkä ja blaa blaa blaa! Pah, kävellen vain!!! Kohta jotkut oudot japanilais-/korealais-/orientaalimuorit tulivat luokseni hölöttämään jotain kielellään. He halusivat selvästi kysyä minulta tietä ja osottelivat puhelinta, jonka näytöllä luki "MALL OF THE EMIRATES". Totesin, että minulle oli sanottu, että pitää ottaa taksi. Siis englanniksi totesin. He puolestaan jatkoivat omalla kielellään ja naureskelivat oudosti. Hulluja muoreja! Lähtivät hekin kävelemään, ja jonkin aikaa meninkin melko lailla heidän vanavedessään (heh, kuin olisivat etanoita?).
Kelpaa näissä maisemissa kävellä
Bussipysäkkejä ei sitten by the way tärvellä
Nuo muorit jatkoivat jo ekalla kerralla oikeaan suuntaan risteyksestä
Kuvasin tällaisiakin, kun lensivät ylitte
You are the next
NAMS.
Tämän Pizza Hut -ruokakuvan laitoin pienempänä, kun tuli liikaa kerran mässättyä
––
Käyn tämän lauantain vielä tässä lävitse, koska tänään ei paljon tapahtunut. Nukuin nimittäin taas varsin pitkään. Suunnitelmani oli hieman säästää tänään rahaa, käydä vaihtamassa laturi ja tehdä hotellilla eräs peliarvostelu, joka oli ollut rästissä aivan liian pitkään ja jonka halusin alun perin nimenomaan jo ennen Dubaita hoitaa.
Laturimestassa vanha tuttu myyjä kävi takahuoneessa toteamassa, että eihän se toimi joo. Sanoi, että voi antaa minulle joko uuden samanlaisen tai vaihtaa Applen viralliseen, joka maksaisi lisää. Jouduin latomaan 120 dirhamia (30 euroa) lisää tiskiin, jotta sain virallisen laturin, jonka hinnaksi nyt siis kokonaisuudessaan tuli 300 dirhamia (75 euroa) – mikä nyt kuitenkin oli 50 dirhamia vähemmän kuin pari päivää sitten sanottu virallisen hinta. Kyselin toki myös rahahyvityksen perään, mutta tämä ei onnistunut. Sitten myyjä toi esille validin pointin – voi olla, että laturi hajosi, koska käyttämäni adapterit eivät olleet yhteensopivia! Tämä voi olla, sillä olin joutunut latomaan kiinni kaksikin adapteria, jotta sain palikan kiinni seinään. Otinkin nyt tilalle kolmipiikkisen Dubai-pään, jota varten en joudu täällä maassa edes adapteria käyttämään.
Hieman sekoilua siellä kaupassa taas oli, kun tavarantuoja toi aluksi Magsafe 2 -laturin ja taas jouduttiin venailemaan. Eipä siinä – lyötiin lopussa kuitenkin kättä päälle ja kiitin palvelusta. Oli kuitenkin ihan mukava heppu – lähinnä ne tavarantoimittajat olivat kuhnailleet aiemminkin.
Seuraavaksi päätin lähteä vain seikkailemaan ympäriinsä. Kävelin siellä sun täällä ja vierailin paikallisessa McDonaldsissa. Syömäni mausteinen kanaburgeri oli tulisempi kuin mitä 90 % suomalaisista kestäisi syödä! Seuraavaksi lähdin hortoilemaan paikkoihin, joissa ei varmasti olisi mitään erityistä nähtävää – juuri tällaista epäerityisyyttä nimittäin lähdinkin etsimään! Kävin muun muassa metron päätepysäkillä Dubai Creekissä. Lopulta vetäydyin jo neljän maissa tänne, ja olen tehnyt duunia ja tätä blogia siitä asti (eli kuusi tai seitsemän tuntia?!).
Jos pidin yhdestä, rakastan kaikkia kolmea?
Lentäisitkö tällaisella srilankalaisella yhtiöllä, joka ei edes tiedä, mihin lanka?
Kävin ei missään
Juna kulkee vaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti