Surullistahan se on, mutta maapallomme on hiljalleen matkalla kohti kapitalismin ja sensaatioiden johtamaa helvettiä. Kaikki kaupallistuu ja media tekee meistä lampaita. Ei ehkä uusi ilmiö, mutta kärjistymään päin.
Otetaan nyt esimerkkinä tämä Ilta-Sanomien artikkeli. Tiedän, ettei minun pitäisi linkata tuonne, mutta näin nyt kuitenkin teen pointtia todistaakseni.
Uutinen on otsikoitu leijonankokoisin kirjaimin (suora copypaste toi muotoilut mukanaan):
Saara Aalto tylyttää Suomea brittilehden haastattelussa – Oli pakko päästä kotimaastaan pois: ”Siellä ei ole mitään”
Tylyttää Suomea? Näinkö on?
Oikeastihan Saara Aalto puhuu Suomesta kansainvälisen musiikkiuran luomisalustana. Ensin hän kertoo, että Suomessa on asukkaita vain puolet Lontoon väkiluvusta. Tämän jälkeen hän Ilta-Sanomien mukaan sanoo toiseen sensaatiolehden mukaan, että "siellä ei ole mitään". Tässä vaiheessa Saaran ja IS:n lukijoiden välissä on siis filtterinä ja rikkinäisenä puhelimena jo peräti kaksi roskalehteä, jotka elävät sensaatioista, katastrofeista, onnettomuuksista, kuolemasta ja ihmisille ilkkumisesta.
En väitä, etteikö lehdissä esitetty kommentti olisi kirjaimellinen sitaatti Saaralta, mutta oma järkeni sanoo, että Aalto puhui Suomesta nimenomaan kansainvälistä uraa havittelevan nuoren laulajan näkökulmasta. Eikä tällöin ole kyse edes kritiikistä, vaan totuudesta – kotomaamme maaperältä ei ulkomaan lavoille kovin helposti ponnisteta. Tämän lisäksi useat muusikot ovat kertoneet kuulleensa levy-yhtiöiltään, että tässä maassa pitää levyttää suomeksi, jos haluaa menestyä.
Osa meistä suhtautuu mediaan ja tällaisiin juttuihin lähtökohtaisesti kriittisesti, mutta huomattavasti suurempi osa ei edes vaivaudu lukemaan uutista. Nämä ihmiset huutelevat jo sensaatio-otsikon perusteella Saaraa maanpetturiksi ja toteavat pissin nousseen nuoren artistin päähän. Oma lukunsa ovat myös ne ihmiset, jotka ensin järkyttyvät otsikosta ja sen jälkeen kahlaavat siteet silmillä jutun alusta loppuun. He tietävät jo mitä etsivät ja siten he myös sen löytävät. Nämä ihmiset eivät pysähdy tekemään omia johtopäätöksiä, koska niin sanottu arvovaltainen, fiksu ja filmaattinen toimittaja on tehnyt ne jo valmiiksi. "Tätähän sen Saaran oli pakko tarkoittaa, kun otsikko ja toimittajakin niin sanoi!" Sana tylytys esimerkiksi on toimittajan täysin oma lisäys, jonka tarkoitus on ainoastaan myydä juttua – ei missään nimessä välittää todenperäistä tietoa.
Suurin surullisuus ei ole kuitenkaan siinä, että ihmiset olisivat erityisen tyhmiä ja sen takia söisivät juorumedioiden kädestä. Isoin ongelma on, että pilkalliset ja väkisin väännetyt otsikot hyppäävät meidän kaikkien silmille joka puolelta. Emme ole median negatiivisuudelta ja ivalta turvassa edes kaupassa käydessä tai matkalla töihin. Aivan erityisessä manipulaatiovaarassa ovat tietenkin vasta maailmaan tutustuvat, juuri lukemaan oppineet lapset sekä nuoret. Aivopesua ja ehdollistamista tapahtuu aina ja jatkuvasti.
Esiin nousevat kielteiset kommentit ja kannanotot ovat kuitenkin valitettavasti vain jäävuoren huippu – pinnan alla on paljon enemmän. Useihin meihin media vaikuttaa lähinnä vaivihkaa ja huomaamatta. Joskus joku saattaa kysyä mielipidettämme jostakin henkilöstä, ja meillä vain sattuu olemaan intuitio heidän epämiellyttävyydestään tai pahuudestaan. Olemme tietämättämme oppineet inhoamaan ihmistä, jota emme ole koskaan tavanneet. Olkoon se sitten paljon äänessä oleva poliitikko tai vaikkapa niinkin neutraali henkilö kuin aina yhtä iloiselta vaikuttava Saara Aalto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti