Päivän epistola on, että Donald J. Trump on Yhdysvaltojen seuraava presidentti.
Minusta tämä kertoo ensinnäkin siitä, että reaktioille on aina olemassa vahva vastareaktio. Trump ei ole poliittisesti korrekti, mutta politiikassa hän on pian maailman valtaisin (eniten valtaa) mies. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
Uskon, että moni on äänestänyt Trumppia siitä syystä, että maailman tilanne on huolettanut. Homma on jotenkin mennyt monilta osin nuorisomaisempaan, progressiiviseen suuntaan. Jos olisin itse syntynyt 60-luvulla, niin varmastikin aika moni asia tässä maailmassa pelottaisi. Ja suoraan sanottuna pelottaa kyllä tälläkin hetkellä. En ole järin uskonnollinen, mutta siltikin esimerkiksi uskonnon pienentynyt asema kertoo karua tarinaa. Esimerkiksi kristinuskossa – niin kuin monissa muissakin uskonnoissa – on kuitenkin paljon hyviä ja etenkin hyvään pyrkiviä arvoja pohjalla.
Itse olen poliittisesti pitänyt itseäni vihreänä. Pidän tasa-arvoa ja luontoa tärkeinä. Mielestäni olisi hyvä, jos ihmiset saisivat olla mitä ovat, eikä ketään haukuttaisi tai tuomittaisi. Viime vuosina olen kuitenkin kokenut ristiriitaisia tunteita niin sanottua vihervasemmistoa kohtaan. Samalla kun perussuomalaiset ja oikeisto ovat nousseet, on myös vihervasemmisto alkanut ajamaan asioitaan omaan makuuni liiankin aggressiivisesti. Esimerkiksi jatkuva persujen haukkuminen, rasistikortin heiluttelu ja mielensäpahoittamisen kierre on mennyt mielestäni yli. Tämä siis ehkäpä kuitenkin eniten kannattajien, ei välttämättä poliitikkojen kohdalla, joskin poliitikoilla on mielestäni vastuu kaitsea laumaansa.
Koko touhu on muuttunut liian ahneeksi. Niin sanotut edistysmieliset pyrkivät saavuttamaan liian paljon liian nopeasti. Tämä johtaa radikaaleihin keinoihin – tehdään asiat hampaat irvessä ja vanhoja arvoja sekä vastustajia tieltä jyräten. Tämä sen sijaan, että muistettaisiin käydä asiallista ja rakentavaa keskustelua. Kun Vihreät oli minulle päivänselvä valinta, ajattelin lapsellisesti jopa äänestäväni hyvyyttä. Olin yksi hyviksistä. Nykyisin harmittaa, että en ole tästä enää niinkään varma.
Jos koetaan, että ollaan oikealla kannalla, niin asioita tulee myös ajaa oikealla tavalla – maltilla, pitkäjänteisyydellä ja kunnioituksella. Nykymaailma tuntuu arvomaailmaltaan hyvinkin päinvastaiselta kuin mitä haluaisin pojalleni opettaa. Poliitikot haukkuvat toisiaan ja heittävät lokaa toistensa päälle, vasemmisto kiroaa persuja ja äärioikeisto pieksee tummaihoisia. Nämäkö ovat niitä aikuisia, jollaisia haluamme lapsistamme kasvattaa?
Minulle tarkoitusperät eivät pyhitä keinoja. Jos halutaan saada hyvää aikaiseksi, täytyy se saavuttaa tekemällä hyvää. Oikoteistä tulee vain ongelmia.
Tärkeää olisi nyt keskittyä suuriin linjoihin ja tehdä asiat kunnolla sen sijaan, että haukattaisiin liian iso pala. Esimerkiksi niin sanottu mielensäpahoittaminen on lähtenyt käsistä ja antaa hyville arvoille vain huonon maineen ja klangin. Missä on joustavuus?
Jos Audi-mies (todella vanha referenssi) heittää seksistisen läpän, niin totta kai hänelle voidaan hommata potkut. Sama juttu sille Ylen tyypille, joka leikki uutislähetyksessä juovansa kaljaa. Tai mitenkäs se Valavuoren rimppakinttuhintti-kommentti? Kannattaa miettiä tarkasti, miten tällaisiin puututaan, sillä aina on taustalla ihmisiä, jotka näkevät tilanteen toisella tavalla. Tällaisilla ihmisillä puolestaan alkaa vuosien saatossa kiehua, eivätkä he missään nimessä tule äänestämään isoissakaan linjoissa vihervasemmiston puolella.
Poliittisten puolueiden edustajien ja kannattajien on syytä tarkoin valita, mitkä taistelut halutaan voittaa ja millä tavalla. Pois siis pikkumaisuus ja puolta kansaa sekä tolkun ihmisiä ärsyttävä ylikorosteinen päällepäsmäröinti! Pois liika perfektionismi ja sokea omien etujen tavoittelu! Pois myös ilkkuminen ja "me tiedämme paremmin" -asenne! Saavutetut voitot eivät ole minkään arvoisia, jos ne herättävät lähes yhtä paljon vastustusta kuin kannatusta. Nöyryys ja hyvyys kunniaan!
Eniten toivon omalta jengiltäni, näiltä Vihreiltä, malttia. Pois sellainen haitallinen asenne, että "suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita". Tällainen ajattelu on vain tehnyt juntista uuden neekerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti