Auttavat neuvot harvoin auttavat. Niinpä. Pureskelkaapa tuota hetkinen.
Moni vihaa sitä, kun he kertovat ongelmastaan jollekulle ja saavat vastaukseksi yksiselitteisiä neuvoja.
Esim. 1
– Pitäisi lukea pääsykokeisiin, mutta jotenkin en jaksaisi nyt...
– Kannattaa kyllä yrittää lukea.
Esim. 2
– Hitto mä oon lihonnut...
– Sun olisi kyllä hyvä yrittää syödä terveellisemmin.
Niin sanottu holhoaminen, välittäminen ja muu ystävällinen toiminta ei usein loppuviimein olekaan se asia, mitä haluamme. Yllä oleva omien ongelmien tiedostaminen on eräänlaista suojamuurien laskua, joten vastapuolen argumentti saattaa pahimmillaan tuntua pistomiekalla tölväisyltä.
Usein haemme sympatiaa ja tukea, emme niinkään neuvoja. Odotamme, että toinen ihminen jollain tasolla validoisi tunnekokemuksemme tai lohduttaisi meitä (esimerkki 2). Se, että toinen ihminen sanoo, mitä jo tasan tarkkaan tiedämme, ei yllättäen olekaan valtava taivaasta alas laskeutuva valo, joka mullistaa maailmamme. "HEMMETIN HYVÄ POINTTI, NYT ELÄMÄNI MUUTTUU PAREMMAKSI!"
Pahimmillaan tämä nimenomaan niin sanottu holhoaminen ja välittäminen tuntuu meistä siltä, että toinen ihminen nousee yläpuolellemme. Sinänsähän tämä on loogistakin, sillä olemmehan jossain määrin juuri itse heittäytyneet huoliemme kanssa hänen jalkoihinsa. On kuin makaisimme hänen edessään alasti anellen häneltä tukea. Kun vastapuoli sitten kumauttaakin ilmoille neuvonsa, on se meille kuin hän varvistaisi (eli nousisi varpailleen) kumartumisen sijasta.
Kaikki eivät varmastikaan tunne tällä tavoin, vaan jotkut suhtautuvat neuvoihin täysin eri tavalla. Paljon on merkitystä myös sillä, kuka sanoo.
Esimerkiksi miesporukassa pystytään toisinaan kääntämään niin sanottu holhoustilanne huumoriksikin. Sitä yhdessä nauretaan, kuinka hemmetin epäonnistuneita ollaan ja kilpaa nälvitään toisia pilke silmäkulmassa. Toisten asioiden kommentoimisesta ja holhoamisesta tehdään taidetta.
Esim. 1
– Ei vittu jätkä täällä sun kämpässä haisee. Ootko ihan varma, ettei joku makaa kuolleena jossain noiden sun roskavuortes alla?
Esim. 2
– No niin, äijä näyttää just siltä, että ei oo käynyt viikkoon ulkona. Paita juoponnapissa ja leuasta puskee työttömyysparta!
Toki tälläkin tasolla voi pahimmillaan loukata toista pahastikin, mutta usein humoristinen ja kepeä ilmapiiri auttaa paljon. Huumori välittää kuvan siitä, että asiat eivät ole pahasti, vaan niille voi nauraa. Ihmisiähän tässä vaan ollaan, prkl.
Läheisessä, romanttisessa ihmissuhteessa asiat menevät kuitenkin monimutkaisemmaksi. Parisuhteessa toivoo olevansa samalla viivalla kumppaninsa kanssa – tai jopa että kumppani katsoo hieman ylöspäin, ihailee. Kaikki valtapelit ja tahattomasti hyvää tarkoittavat ohjeetkin voivat silloin olla iso riski.
Tue ja ymmärrä, älä holhoa. Jos toinen on aikuinen, on hänellä hyvin pitkälti oikeus tehdä omat virheensä. (Vai onko edes olemassa virheitä? Tästäkin voisi kirjailla pitkät pätkät.)
Luulisin, että hyvin harva on koskaan vastannut sanalla "kiitos" sanoihin "olen huolissani sinusta".
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti