Niin tai näin, miesten ja naisten on usein vaikea ymmärtää toisiaan. Tämän voimme todeta kiistämättömänä faktana. Toki elämme jo kolmatta vuosituhatta ja mieleltämme meitä löytyy jo aikas montaa eri sorttia. Tällaiseen olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota, että joissain asioissa naiset ovat yksinkertaisesti ihan erilaisia kuin me uroot. Tästä voinemme kiittää (vaiko syyttää?) luontoa, jossa miehet ja naiset ovat kehittyneet rinta rinnan mutta eri rooleihin.
Silmiinnpistävin ero miesten ja naisten välillä on, että miehillä on pippeli ja naisilla ei. Silmiinpistävän tästä erosta tekee kaksi asiaa:
1. Pippelillä voi oikeasti pistää silmään, koska se on pitkulainen esine/asia.
2. Kun silmistä puhutaan, ollaan tekemisissä näköaistin kanssa. Ja onhan fallos nyt se visuaalisesti erottuvin ero miehen ja naisen välillä.
Jos kuitenkin mennään vähän pintaa syvemmälle, löytyy miesten ja naisten aivoista ja ajattelutavastakin runsaasti eroavaisuuksia. Suurimpana näistä pitäisin seuraavaa:
Keskittymiskyky. Miekkosilla ja naikkosilla on yksinkertaisesti erilainen tapa keskittyä asioihin. Miehillä on kuuluisat putkiaivot, kun taas naisilla on... noh, enpäs edes tiedä nimeä. Varmaankin jonkinlaiset tippaleipäaivot.
Alla kaksi havainnollistavaa kuvaa.
Miesten putkiaivoille monesti naureskellaan, mutta vertaapa huvikseen yläpuolella olevia kuvia toisiinsa. Onko naisilla oikeasti syytä olla ylpeitä tippaleipäaivoistaan?
Toisaalta meidän ei ehkä pitäisi niinkään kysyä, kummat aivot ovat paremmat. Totuus nimittäin tuntuisi olevan, että molemmilla on käyttötarkoituksensa ja omat etunsa.
En koe itseäni kovinkaan stereotyyppiseksi mieheksi, mutta eräs ehkäpä miehisimmistä piirteistäni on miesmäinen keskittymiskyky. Putkiaivoni ovat aiheuttaneet sen, että pystyn uppoutumaan asioihin jokaisella solullani. Tämä on sekä siunaus että kirous – toisaalta pystyn saamaan tarvittaessa nopeastikin hyvää jälkeä esimerkiksi töitä tehdessäni, mutta samalla muu maailma ympärilläni hämärtyy.
Meidän uppoutujien on hankala aloittaa toimemme, mutta sitten kun sen teemme, emme useinkaan jätä asioita puolitiehen, vaan hoidamme ne täysillä. Esimerkiksi useat yliopistoesseeni olen jättänyt viimeiseen hetkeen, mutta sitten ihan hymyssä suin vetänyt ne yhdeltä istumalta maaliin – ja usein vieläpä varsin mairittelevin arvosanoin. Olen todella kaukana ihmisestä, joka tekee sivun kerrallaan silloin tällöin. Siinä vaiheessa kun vaivaudun avonaisen tekstitiedoston ääreen, en useinkaan sulje sitä ennen kuin viimeinen piste on isketty.
Myös harrastuksissani olen huomannut samanlaista totalitaarisuutta (mikä sana!). Olen rakastanut videopelejä liki koko ikäni, mutta viime vuosina olen huomannut suhteeni niihinkin muuttuneen. Jos minulla on jokin loistava peli, saatan ahmia sitä useamman tunnin päivässä parinkin viikon ajan. Kun pelin lopputekstit sitten rullaavat, saattaa peliohjain kuitenkin kerätä pölyä seuraavan kuukauden tai pari, kunnes seuraava helmi viimein löytyy.
Entäs sitten naiset? Naisten tippaleipäaivot eivät ole yhtä hyviä keskittymään yhteen asiaan, vaan mokomat tuntuvat touhottavan jatkuvasti useaan suuntaan. Naiset multitaskaavat; tekevät montaa asiaa samaan aikaan. Otaksun, että juurikin tästä syystä neidit ja leidit esimerkiksi kiinnittävät miehiä enemmän huomiota siisteyteen. Mies ottaa keittiössä kiintopisteeksi pöytään katetun ruuan, kun taas nainen huomaa läskisoosin lisäksi myös kaasuhellan vitivalkoista pintaa rumentavat rasvaläiskät sekä lattialla lepäävät ruisleivän murut. Ja auta armias, jos siivoamaan ruoskittu mies on unohtanut pölyä keittiökaappien ovenkarmien päälle!
Toisaalta naiset ovat kovaa valuuttaa töissä, joissa vaaditaan valppautta ja useiden asioiden huomioon ottamista samaan aikaan. Onko tämä tosin ihmekään, kun miettii naisten historiaa ihmissuvun äiteinä?
Tarkastellessa mitkä ovat mies- ja mitkä naisvaltaisia aloja pääsee jokseenkin jyvälle siitä, mihin ammatteihin miehet ja naiset näiltä keskittymisominaisuuksiltaan parhaiten soveltuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti