Näytetään tekstit, joissa on tunniste amusa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste amusa. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. elokuuta 2016

Uutta artiklaa mikroaaltouunista ulos + uusia tuulia elämään

Se on Kielisirkus täällä moro!

Tuli tuossa pitkästä aikaa tehtyä hommia Amusa Kulttuuritorille, joka on ollut tosi hieno osa elämääni viimeisen parin vuoden ajan. Kuka tätä roskaa kirjoittaa -alasivultani pääset tsekkailemaan erilaisia haastiksia, joita olen tälle sivustolle tehnyt. Alkaa olla jo aikamoinen paletti Suomen suuria tekijöitä ja pari ulkomaan talenttiakin. Ihan kylmiltään tein ensimmäiset haastattelut ja sydän tykytti, mutta nykyään pystyy aika rutiinilla vetämään – niin suomeksi kuin englanniksikin.

Enpä joskus olisi uskonut, että voisin tällaiseen haastattelemiseen/esiintymiseen tottua. Elämässä on raakaa se, kuinka alku aina hankalaa. Jos olet tyyppi, joka tykkää kokeilla erilaisia juttuja, niin saat paljon myös huonoja ja ahdistavia kokemuksia, jotka puolestaan helposti koituvat kokeiluidesi lopuksi. Rutiinia ja itsevarmuutta saattaa joutua jahtaamaan sen verran pitkään, että helposti tulee jätettyä leikki kesken ennen niiden löytymistä. Ei siis sillä – yllättäen en ole yhdessäkään videohaastattelussanikaan vielä (kop kop, heh) jäätynyt totaalisesti tai mennyt ihan puihin, mutta kyllä joskus oli etenkin alussa melkoista sisäistä myllerrystä tilanteisiin mennessä.

Alla nyt siis kuitenkin viimeisimmät kolme haastatteluani, joista yksi on englanniksi. Sami Yaffa, Nasty Suicide ja Justin Thomas... Alta pääset lukemaan lisää!

http://amusa.fi/fin/foorumi/?nid=3559

Päätin sitten syksyn kunniaksi kahmaista Amusalle muutaman jutun teatterimaailmastakin. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana kirjoittanut kymmeniä teatteriarvosteluita, joita en tosin tavallisesti tänne sen kummemmin jakele – jaan tänne vain haastatteluni, en muutoin tekstinäytteitäni.

Helsingin kaupunginteatterilta ajattelin käydä katsomassa Shrekin ja Ei makseta, ei makseta -nimisen komedianäytelmän. Ensin mainittuun pyysin ja sain jo medialiput, ja tarkoitus on mennä pitkästä aikaa avopuolison kanssa teatteriin (täti hoitaa Viljamia). Kansallisteatterin puolelta minua kiinnostavat näytelmät Sumu ja SINUUS.

Lisäherkkupalana olen näiden neljän (kaavailemani näytelmän) lisäksi menossa öögaamaan Teatteri Jurkan Bonnie & Clydea. Jurkka on melkoisen pieni, mutta intensiivinen teatteri, jossa viimeksi kävin katsomassa erinomaisen jännittävän Faustin. Herkkupalaksi nostan Bonnie & Clyden jo sen enempää laadusta tietämättä, sillä poikkeuksellisesti pääsen haastattelemaan tämän näytelmän työryhmää ensi viikolla eli noin pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Luvassa siis muun muassa Putouksesta tutun Essi Hellénin haastis!

Näiden ja muutamien muiden työkuvioiden lisäksi tarkoitus olisi palata nyt syksyn tullen enemmän myös koulun penkille. Viime vuodelle olin kaavaillut lähinnä gradun tekoa, mutta tuo prosessi on tökkinyt aika lailla, vaikka olenkin siinä jokseenkin jo lähtökuopissa, eli suurin urakka on itse kirjoittaminen. Gradua pitäisi siis työstää tuossa sivussa, mutta lisäksi tarkoitus olisi tykittää myös muita roikkuvia kursseja pois samalla. Olen opiskelijana huono isojen kokonaisuuksien kanssa, koska olen kaiketi tottunut töiden suoraviivaisuuteen – työtehtävä vain tehdään ja sitten se on tehty. Gradua ei vain tehdä.


Muutenkin yliopisto on kyllä tuottanut minulle sikäli harmaita hiuksia, että olen edennyt siellä varsin joutilaalla tahdilla. Ei minulla toisaalta koskaan mitään erityistä kiirettä kyseisen opinahjon kanssa ollutkaan. Jotkut ajattelevat, että elämä alkaa kun opiskelut päättyvät – minä puolestaan koen eläneeni koko opiskeluaikani. Olen muun muassa tehnyt töitä käytännössä koko tämän ajan ja etenkin viime aikoina iskenyt eräänlaiseen kultasuoneen kirjoitushommien kanssa. On vaikea priorisoida opiskeluita, kun on paljon mukavia ja ihan hyväpalkkaisia hommia sekä vielä perhekin päälle. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä aikaisempaa parempaa työtä siinä, että opiskelut etenisivät hyvään ja tasaiseen tahtiin samalla kun kaikki muukin.

Ps. Tätä kirjoittaessa tuli sähköpostilla vieressä olevaan kännykkään kutsu Pahan kukat -lehdistönäytökseen. Siellä taas lisää haastateltavaa. On kyllä käynyt tsägä tämän Amusa-homman kanssa. Mulla ei juurikaan kavereita Helsingissä ole, joten hyvä saada myös kodin ulkopuoleista tekemistä välillä. Sisältöä elämään.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

5/5 – Parhaat asiat maailmassa!

Tiedätkö sen tunteen, kun elämässä tulee vastaan jotain aivan mielettömän laadukasta? Se voi olla oikeastaan melkein mitä vain, mutta tärkeintä on tuntemuksesi siitä, että "nyt ei olisi oikein enää paremmin voinut mennä". Jokin, mitä olet juuri kokenut, on ollut kuin pala taivasta, ohikiitävä ohut hetki täydellisyyttä...

Erityisen kiinnostavaa on, että täydellisyys – niin sanottu viiskauttaviis – voi tulla vastaan tajuttoman monessa erilaisessa muodossa. Se voi olla ruokakokemus, se voi olla jokin ohjelma tai jakso jostain sarjasta, se voi olla kirja, se voi olla artisti, albumi tai vaikkapa vain yksittäinen kappale albumilta.


Tuossa yläpuolella on linkki Amusa-sivustolle kirjoittamaani Miten menestyä vaivatta liike-elämässä -teatteriarvioon. Seuraavassa on keskeinen lainaus arviostani:

"Teatteri on viihdettä, ja viihteen tehtävänä on tuoda lisäiloa elämäämme rutiiniemme ja arkemme keskelle. Joskus ani harvoin viihteen parissa tulee kuitenkin vastaan helmiä, jotka suorastaan häikäisevät meidät.
Nämä tällaiset näytelmät ovat viihteen valioyksilöitä, jotka venyttävät rajoja olemalla enemmän kuin osiensa summa. Yhtäkkiä emme puhukaan enää vain viihteestä, vaan puhumme elämyksistä ja hetkistä. Hetkistä, jotka ovat täällä nyt ja jotka kohta jo ovat kadonneet tavoittamattomiin. Tällaisia ajatuksia minussa herätti musikaalikomedia Miten menestyä vaivatta liike-elämässä, joka ei ole ainoastaan hyvä teatterinäytelmä, vaan se on yksi niistä syistä, miksi ylipäätään rakastamme teatteria."
–––
Niin sanotussa viiskauttaviidessä on nimenomaan tämä ajatus taustalla. Asiat, jotka saavat arvioksi tämän korkeimman arvosanan ovat oman alueensa valioyksilöitä, jotka muistuttavat meitä siitä, miksi pidämme asioista. Joskus saatamme esimerkiksi uusissa ruokapaikoissa käydessämme saada eteemme niin herkullisen ruuan, että tajuamme, että juuri tuollaisia kokemuksia kaipaamme elämäämme. Tai kenties näemme Voice of Finlandissa loistavan esityksen, jonka jälkeen toteamme "this is what it's all about" eli "juuri tällaisten esitysten toivossa katson tätä ohjelmaa".
Viimeisin iso viiskauttaviis juttu elämässäni on ollut muuan muassa Xbox Onelle julkaistu peli Dragon Age: Inquisition. Kyseessä on niin hyvä peli, että se toimii eräänlaisena suunnannäyttäjänä tulevaisuudelle. Dragon Age: Inquisitionin kaltaisten helmien löytäminen on mainio syy pelata ja ostaa uusia pelejä. Toisinaan viiskauttavitoset tosin voivat olla myös sellaisia, että niihin voi jäädä pidemmäksikin aikaa nautiskelemaan. Esimerkiksi jos syö kebabbia kerran parissa viikossa, voi yksittäinenkin suosikkipaikka riittää ja viiskauttavitosen viehätysvoima säilyä. Yksittäistä videopeliä puolestaan harvemmin jaksaa pelata vuodesta toiseen.
Mielenkiintoista on myös se, että jokaisella meillä on aivan omat viiskauttaviitemme, innoittajamme, jotka viitoittavat elämämme tietä eteenpäin. Onkin varsin todennäköistä, että henkilöllä, joka lukee paljon kirjallisuutta, on plakkarissaan lukuisia viiskauttavitosia nimenomaan kirjallisuuden parista. Itse puolestani en ole lukenut kovin paljon kaunokirjallisuutta, mistä johtuen en ole myöskään löytänyt sellaisia teoksia, jotka olisivat motivoineet minua lukemaan lisää. Jonain päivänä ajattelin kuitenkin aloitella lukuharrastusta, sillä olisi todella mielenkiintoista löytää hienous tuostakin puuhasta.
Mitkä ovat sinun elämäsi viiskauttavitoset? Seuraavassa muutama omani:
  1. Dragon Age: Inquisition -videopeli
  2. Miia Kosusen She Wolf -esitys Voice of Finlandissa
  3. Helsinkiläisen Eerikin Pippurin kebab ranskalaisilla ja Perniön Kebabin kebab ranskalaisilla
  4. Teatterinäytelmät Miten menestyä vaivatta liike-elämässä ja Peppi Pitkätossu
  5. Elokuvat Titanic, Leijonakuningas, Notebook ja Ender's Game
  6. Pekan leipä -leipomon ruisleipä
  7. Kirjoittamisharrastus

torstai 8. tammikuuta 2015

Haastattelin Maailma loppuu tänään -laulajaa Tittaa!

No niin!

Kai sitä voi paljastaa, että olen viime aikoina tehnyt jos jonkin verran haastatteluja erinäisistä suomalaisista julkkiksista (sekä yhdysvaltalaisesta pelisäveltäjästä Tommy Tallaricosta, joka on Aerosmithin Steven Tylerin serkku). Viimeisimpänä haastattelin Maailma loppuu tänään -singlen julkaissutta Tittaa.

Tässä suora linkki siihen haastatteluun ja samalla sivustolle, jonne juttujani kirjoitan:

http://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=2265

Mitäs pidätte? :)