Uutta artiklaa mikroaaltouunista ulos + uusia tuulia elämään

Se on Kielisirkus täällä moro!

Tuli tuossa pitkästä aikaa tehtyä hommia Amusa Kulttuuritorille, joka on ollut tosi hieno osa elämääni viimeisen parin vuoden ajan. Kuka tätä roskaa kirjoittaa -alasivultani pääset tsekkailemaan erilaisia haastiksia, joita olen tälle sivustolle tehnyt. Alkaa olla jo aikamoinen paletti Suomen suuria tekijöitä ja pari ulkomaan talenttiakin. Ihan kylmiltään tein ensimmäiset haastattelut ja sydän tykytti, mutta nykyään pystyy aika rutiinilla vetämään – niin suomeksi kuin englanniksikin.

Enpä joskus olisi uskonut, että voisin tällaiseen haastattelemiseen/esiintymiseen tottua. Elämässä on raakaa se, kuinka alku aina hankalaa. Jos olet tyyppi, joka tykkää kokeilla erilaisia juttuja, niin saat paljon myös huonoja ja ahdistavia kokemuksia, jotka puolestaan helposti koituvat kokeiluidesi lopuksi. Rutiinia ja itsevarmuutta saattaa joutua jahtaamaan sen verran pitkään, että helposti tulee jätettyä leikki kesken ennen niiden löytymistä. Ei siis sillä – yllättäen en ole yhdessäkään videohaastattelussanikaan vielä (kop kop, heh) jäätynyt totaalisesti tai mennyt ihan puihin, mutta kyllä joskus oli etenkin alussa melkoista sisäistä myllerrystä tilanteisiin mennessä.

Alla nyt siis kuitenkin viimeisimmät kolme haastatteluani, joista yksi on englanniksi. Sami Yaffa, Nasty Suicide ja Justin Thomas... Alta pääset lukemaan lisää!

http://amusa.fi/fin/foorumi/?nid=3559

Päätin sitten syksyn kunniaksi kahmaista Amusalle muutaman jutun teatterimaailmastakin. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana kirjoittanut kymmeniä teatteriarvosteluita, joita en tosin tavallisesti tänne sen kummemmin jakele – jaan tänne vain haastatteluni, en muutoin tekstinäytteitäni.

Helsingin kaupunginteatterilta ajattelin käydä katsomassa Shrekin ja Ei makseta, ei makseta -nimisen komedianäytelmän. Ensin mainittuun pyysin ja sain jo medialiput, ja tarkoitus on mennä pitkästä aikaa avopuolison kanssa teatteriin (täti hoitaa Viljamia). Kansallisteatterin puolelta minua kiinnostavat näytelmät Sumu ja SINUUS.

Lisäherkkupalana olen näiden neljän (kaavailemani näytelmän) lisäksi menossa öögaamaan Teatteri Jurkan Bonnie & Clydea. Jurkka on melkoisen pieni, mutta intensiivinen teatteri, jossa viimeksi kävin katsomassa erinomaisen jännittävän Faustin. Herkkupalaksi nostan Bonnie & Clyden jo sen enempää laadusta tietämättä, sillä poikkeuksellisesti pääsen haastattelemaan tämän näytelmän työryhmää ensi viikolla eli noin pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Luvassa siis muun muassa Putouksesta tutun Essi Hellénin haastis!

Näiden ja muutamien muiden työkuvioiden lisäksi tarkoitus olisi palata nyt syksyn tullen enemmän myös koulun penkille. Viime vuodelle olin kaavaillut lähinnä gradun tekoa, mutta tuo prosessi on tökkinyt aika lailla, vaikka olenkin siinä jokseenkin jo lähtökuopissa, eli suurin urakka on itse kirjoittaminen. Gradua pitäisi siis työstää tuossa sivussa, mutta lisäksi tarkoitus olisi tykittää myös muita roikkuvia kursseja pois samalla. Olen opiskelijana huono isojen kokonaisuuksien kanssa, koska olen kaiketi tottunut töiden suoraviivaisuuteen – työtehtävä vain tehdään ja sitten se on tehty. Gradua ei vain tehdä.

Muutenkin yliopisto on kyllä tuottanut minulle sikäli harmaita hiuksia, että olen edennyt siellä varsin joutilaalla tahdilla. Ei minulla toisaalta koskaan mitään erityistä kiirettä kyseisen opinahjon kanssa ollutkaan. Jotkut ajattelevat, että elämä alkaa kun opiskelut päättyvät – minä puolestaan koen eläneeni koko opiskeluaikani. Olen muun muassa tehnyt töitä käytännössä koko tämän ajan ja etenkin viime aikoina iskenyt eräänlaiseen kultasuoneen kirjoitushommien kanssa. On vaikea priorisoida opiskeluita, kun on paljon mukavia ja ihan hyväpalkkaisia hommia sekä vielä perhekin päälle. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä aikaisempaa parempaa työtä siinä, että opiskelut etenisivät hyvään ja tasaiseen tahtiin samalla kun kaikki muukin.

Ps. Tätä kirjoittaessa tuli sähköpostilla vieressä olevaan kännykkään kutsu Pahan kukat -lehdistönäytökseen. Siellä taas lisää haastateltavaa. On kyllä käynyt tsägä tämän Amusa-homman kanssa. Mulla ei juurikaan kavereita Helsingissä ole, joten hyvä saada myös kodin ulkopuoleista tekemistä välillä. Sisältöä elämään.

Kurjuutta ja kivuutta edessäpäin

Jep, kivuutta. Vai olisiko oikeampi muoto kivautta tai kivoutta? Kyseessä on siis väännös sanasta kiva. Aikamoista sirkusta taasen, sanoisin.

Kurjuus, joka edessäni häämöttää, on tietenkin ensi maanantain kesätentti. Tarvitsen suoritukset ja opintopisteet tuosta tentistä, mutta enpä ole oikein saanut luetuksi. Käytännössä pitäisi jotain 12 kaunokirjallista teosta saada tuohon mennessä kahlattua läpi, mutta ei tule kesää – niin kuin ei näemmä tuolla ulkonakaan. Tuntuu siltä, että jotkut näistä kursseista on suorastaan suunniteltu keploteltavaksi läpi! Ei muuta kuin ravistelemaan hihoja, josko sieltä vaikka yksittäinen pataässä putoaisi!

Yleisesti ottaen olen tuskaisankin rehellinen heppu. Työasioissa en huiputa enkä sluibaa, vaan pyrin olemaan aina tarkkana kuin retiisi. Pyrin kaikessa toiminnassani siihen, ettei kukaan joutuisi kärsimään takiani. Tänäänkin huomasin duunissa tehneeni yhden jutun väärin, minkä jälkeen kunnon työmyyrän lailla hoisin homman omatoimisesti kondikseen. En tiedä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi tehnyt saman, mutta itse en moisista laista.

Ainoastaan opiskelu on asia, jossa välillä käytän viekkauttani hyväkseni. Valehtele en enkä ole epärehellinen, mutta en myöskään ota jokaista "lue nämä 12 kirjaa tenttiä varten" -ohjetta mitenkään kovin vakavasti. Jos teoksia on saatavana elokuvina tai Googlen kautta löytää helposti koosteet, niin tartun kyllä tarjolla olevaan apuun. On se minusta kuitenkin yliopistoltakin vähän kohtuutonta olettaa, että työssä käyvä ja elämästä nauttiva perheellinen ihminen menisi täysin jokaikisen pilkun mukaan, jos ei ole ihan pakko. Jos tentistä tulee hylsy, niin silloin voin todeta, että taktiikka vaihtoon, mutta muutoin koen itseni tässä asiassa lähinnä kekseliääksi, joskin ajoittain hieman lurjusmaiseksi. Toisaalta ajatukseni elämästä on muutenkin sellainen, että kaikki on relatiivista – kunhan ei joudu valehtelemaan tai tekemään toisille hallaa.

Kivuus, joka minulla on edessäni, on lyhyt ulkomaanmatka. Olen kiltisti painanut useampaakin työtä tämän kesän, joten koen oikeudeksi ja kohtuudeksi, että käytän pari lomapäivää johonkin pidennetyn viikonlopun ulkomaanmatkaan. Tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa ovat Praha, Berliini ja Frankfurt. Kaikkiin pääsisi kolmeksi tai neljäksi päiväksi pyörähtämään huokeasti. Voisi olla ihan nastaa, mutta pitää vielä hieman tarkkailla tarjouksia, pohtia mieluisaa kohdetta ja laskeskella pennosia/senttosia. Saapi nähdä, mitä tässä vielä keksii!

Moikka taas!