Kurjuutta ja kivuutta edessäpäin

Jep, kivuutta. Vai olisiko oikeampi muoto kivautta tai kivoutta? Kyseessä on siis väännös sanasta kiva. Aikamoista sirkusta taasen, sanoisin.

Kurjuus, joka edessäni häämöttää, on tietenkin ensi maanantain kesätentti. Tarvitsen suoritukset ja opintopisteet tuosta tentistä, mutta enpä ole oikein saanut luetuksi. Käytännössä pitäisi jotain 12 kaunokirjallista teosta saada tuohon mennessä kahlattua läpi, mutta ei tule kesää – niin kuin ei näemmä tuolla ulkonakaan. Tuntuu siltä, että jotkut näistä kursseista on suorastaan suunniteltu keploteltavaksi läpi! Ei muuta kuin ravistelemaan hihoja, josko sieltä vaikka yksittäinen pataässä putoaisi!

Yleisesti ottaen olen tuskaisankin rehellinen heppu. Työasioissa en huiputa enkä sluibaa, vaan pyrin olemaan aina tarkkana kuin retiisi. Pyrin kaikessa toiminnassani siihen, ettei kukaan joutuisi kärsimään takiani. Tänäänkin huomasin duunissa tehneeni yhden jutun väärin, minkä jälkeen kunnon työmyyrän lailla hoisin homman omatoimisesti kondikseen. En tiedä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi tehnyt saman, mutta itse en moisista laista.

Ainoastaan opiskelu on asia, jossa välillä käytän viekkauttani hyväkseni. Valehtele en enkä ole epärehellinen, mutta en myöskään ota jokaista "lue nämä 12 kirjaa tenttiä varten" -ohjetta mitenkään kovin vakavasti. Jos teoksia on saatavana elokuvina tai Googlen kautta löytää helposti koosteet, niin tartun kyllä tarjolla olevaan apuun. On se minusta kuitenkin yliopistoltakin vähän kohtuutonta olettaa, että työssä käyvä ja elämästä nauttiva perheellinen ihminen menisi täysin jokaikisen pilkun mukaan, jos ei ole ihan pakko. Jos tentistä tulee hylsy, niin silloin voin todeta, että taktiikka vaihtoon, mutta muutoin koen itseni tässä asiassa lähinnä kekseliääksi, joskin ajoittain hieman lurjusmaiseksi. Toisaalta ajatukseni elämästä on muutenkin sellainen, että kaikki on relatiivista – kunhan ei joudu valehtelemaan tai tekemään toisille hallaa.

Kivuus, joka minulla on edessäni, on lyhyt ulkomaanmatka. Olen kiltisti painanut useampaakin työtä tämän kesän, joten koen oikeudeksi ja kohtuudeksi, että käytän pari lomapäivää johonkin pidennetyn viikonlopun ulkomaanmatkaan. Tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa ovat Praha, Berliini ja Frankfurt. Kaikkiin pääsisi kolmeksi tai neljäksi päiväksi pyörähtämään huokeasti. Voisi olla ihan nastaa, mutta pitää vielä hieman tarkkailla tarjouksia, pohtia mieluisaa kohdetta ja laskeskella pennosia/senttosia. Saapi nähdä, mitä tässä vielä keksii!

Moikka taas!

Tämä on maailman vaikein ja veemäisin asia – katso!

Empiiristen, imperiumististen ja eksplisiittisten tutkimusten perusteella olen selvittänyt, mikä on koko maailman vaikein ja veemäisin asia. Tämä tieto tulee muuttamaan kokonaan suhtautumisesi elämään. Oletko valmis vastaanottamaan tiedon?

ALOITTAMINEN.

Tuossa se asia on tämän tekstin yläpuolella. Se on kirjoitettu valkoisella fontilla, mutta se tulee kyllä näkyviin, kunhan maalaat sen hiirelläsi. Magiaa!

Miksikö piilotin sanan tuolla tavalla? Halusin vain leikkiä tietotekniikkavelhoa jostain syystä. Halusin kokea oloni nokkelaksi.

Tämän blogin kahdella kuvalla ei ole mitään hiton tekemistä tämän tekstin kanssa. Paitsi että kuvassa oleva poika on kirjoittajan lapsi.

Totisesti, aloittaminen on maailman vaikein ja veemäisin asia. Itse olen huomannut tämän elämässäni lukuisia kertoja. Olen henkilö, joka lykkää tärkeitä asioita tulevaisuuteen niin pitkään, kunnes viimein on pakko aloittaa. Eilen perjantaina 13. päivä (kuinka sopivaa!) jouduin pitämään ruotsin esitelmän luokalle ja jännityksestä huolimatta kyhäsin esityksen kokoon vasta edellispäivänä! Ei siinä – kun sitten lopulta saan itseäni niskasta kiinni, on jälki tavallisesti hyvää. Vajaan kymmenen minuutin esitelmäpätkäni oli osa kolmen ihmisen ryhmätyötä, ja toinen ryhmäläisistäni kehui huumoripitoista osuuttani "mielettömän hyväksi". Totuus onkin, että siinä vaiheessa, kun viimein pistin hihat heilumaan, nautin likipitäen jokaisesta hetkestä työn parissa. Opettajakin siis tykkäsi!

Myös kokeisiin lukeminen, kotitehtävät ja esseiden kirjoittaminen jäävät minulla alati viime tinkaan (mikä hitto "tinka" sitten onkaan). Välillä tämä on vähän turhauttavaakin, sillä usein kun sitten kaivan vaikkapa koemateriaalit nenän eteen, huomaan kauhukseni innostuvani uuden tiedon omaksumisesta! Tulee olo, että hittolainen kun olisi aiemmin aloittanut, kun olisihan se ollut aika siistiä mennä kokeeseen räjäyttämään pankki. Toisaalta koulumenestykseni on kuitenkin aina ollut tasaisen vahvaa, eikä myöhäinen aloittaminen ole oikein koskaan "koitunut kohtaloksi". Kaiketi minulla on siis aika hyvä keskittymiskyky, vaikka muutoin olenkin selkärangaton vätys.

Niin sanotut kouluhommat eivät ole ainoa alue, jossa aloittamisenvaikeus minulla ja muilla ilmenee. Esimerkiksi siivoaminen on asia, josta olen usein todennut pitäväni, kunhan vain saan aikaiseksi. Yleisesti ottaen epäjärjestys ei haittaa silmääni, joten se harvemmin kannustaa minua aloittamaan, mutta esimerkiksi tänään pistin taloa järjestykseen ihan vain siksi, että se tuntui jotenkin jo ajatuksenakin kivalta ja aurinko paistoi kauniisti ikkunasta sisään.

Toinen asiaan liittymätön kuva pojastani. En jaksa keksiä edes mitään heikkoa aasinsiltaa näihin.

Tuntuu siltä, että puhe miesten putkiaivoisuudesta ei ole vain feministien liioittelua. Siinä missä naiset enemmän havainnoivat ympäristöään, minä ja useat muutkin miehet tuntuvat suuntaavan kaiken voimansa ja energiansa yhteen asiaan kerrallaan. Naisille aloittaminen ei ole yleensä yhtä vaikeaa, sillä he eivät ole välttämättä edes koskaan lopettaneet. Minulle puolestaan siivousmoodiin tai ympäristön havainnointiin siirtyminen vaatii syvän päätöksen ja samalla aikaisemman keskittymiskohteen täydellisen unohtamisen. Harjaan tarttuminen saattaa olla minulle hankalaa, mutta kun sen joskus teen, niin minua parempaa siivoojaa saa etsiä!

––

Seuraavan kerran kun pyydät toista ihmistä vaikkapa hakemaan postin postilaatikosta tai tyhjentämään tiskikoneen, huomioithan, että et ole pyytämässä ainoastaan ajassa laskettavaa "minuutin pikkuhommaa", vaan olet pyytämässä 1) lopettamaan edellisen homman, 2) aloittamaan pyytämäsi homman, 3) lopettamaan pyytämäsi homman ja 4) aloittamaan aiemman homman tai jonkin toisen homman tämän kaiken jälkeen. Kuulostaa ehkä liioittelulta, mutta jos asiat ja vaivat laskettaisiin puhtaasti minuuteissa, niin eikö maailma olisi aika toisenlainen, ihmiset hyväkuntoisia ja kaikkien koditkin jatkuvasti tiptop-kunnossa?