Empiiristen, imperiumististen ja eksplisiittisten tutkimusten perusteella olen selvittänyt, mikä on koko maailman vaikein ja veemäisin asia. Tämä tieto tulee muuttamaan kokonaan suhtautumisesi elämään. Oletko valmis vastaanottamaan tiedon?
ALOITTAMINEN.
Tuossa se asia on tämän tekstin yläpuolella. Se on kirjoitettu valkoisella fontilla, mutta se tulee kyllä näkyviin, kunhan maalaat sen hiirelläsi. Magiaa!
Miksikö piilotin sanan tuolla tavalla? Halusin vain leikkiä tietotekniikkavelhoa jostain syystä. Halusin kokea oloni nokkelaksi.
Tämän blogin kahdella kuvalla ei ole mitään hiton tekemistä tämän tekstin kanssa. Paitsi että kuvassa oleva poika on kirjoittajan lapsi.
Totisesti, aloittaminen on maailman vaikein ja veemäisin asia. Itse olen huomannut tämän elämässäni lukuisia kertoja. Olen henkilö, joka lykkää tärkeitä asioita tulevaisuuteen niin pitkään, kunnes viimein on pakko aloittaa. Eilen perjantaina 13. päivä (kuinka sopivaa!) jouduin pitämään ruotsin esitelmän luokalle ja jännityksestä huolimatta kyhäsin esityksen kokoon vasta edellispäivänä! Ei siinä – kun sitten lopulta saan itseäni niskasta kiinni, on jälki tavallisesti hyvää. Vajaan kymmenen minuutin esitelmäpätkäni oli osa kolmen ihmisen ryhmätyötä, ja toinen ryhmäläisistäni kehui huumoripitoista osuuttani "mielettömän hyväksi". Totuus onkin, että siinä vaiheessa, kun viimein pistin hihat heilumaan, nautin likipitäen jokaisesta hetkestä työn parissa. Opettajakin siis tykkäsi!
Myös kokeisiin lukeminen, kotitehtävät ja esseiden kirjoittaminen jäävät minulla alati viime tinkaan (mikä hitto "tinka" sitten onkaan). Välillä tämä on vähän turhauttavaakin, sillä usein kun sitten kaivan vaikkapa koemateriaalit nenän eteen, huomaan kauhukseni innostuvani uuden tiedon omaksumisesta! Tulee olo, että hittolainen kun olisi aiemmin aloittanut, kun olisihan se ollut aika siistiä mennä kokeeseen räjäyttämään pankki. Toisaalta koulumenestykseni on kuitenkin aina ollut tasaisen vahvaa, eikä myöhäinen aloittaminen ole oikein koskaan "koitunut kohtaloksi". Kaiketi minulla on siis aika hyvä keskittymiskyky, vaikka muutoin olenkin selkärangaton vätys.
Niin sanotut kouluhommat eivät ole ainoa alue, jossa aloittamisenvaikeus minulla ja muilla ilmenee. Esimerkiksi siivoaminen on asia, josta olen usein todennut pitäväni, kunhan vain saan aikaiseksi. Yleisesti ottaen epäjärjestys ei haittaa silmääni, joten se harvemmin kannustaa minua aloittamaan, mutta esimerkiksi tänään pistin taloa järjestykseen ihan vain siksi, että se tuntui jotenkin jo ajatuksenakin kivalta ja aurinko paistoi kauniisti ikkunasta sisään.
Toinen asiaan liittymätön kuva pojastani. En jaksa keksiä edes mitään heikkoa aasinsiltaa näihin.
Tuntuu siltä, että puhe miesten putkiaivoisuudesta ei ole vain feministien liioittelua. Siinä missä naiset enemmän havainnoivat ympäristöään, minä ja useat muutkin miehet tuntuvat suuntaavan kaiken voimansa ja energiansa yhteen asiaan kerrallaan. Naisille aloittaminen ei ole yleensä yhtä vaikeaa, sillä he eivät ole välttämättä edes koskaan lopettaneet. Minulle puolestaan siivousmoodiin tai ympäristön havainnointiin siirtyminen vaatii syvän päätöksen ja samalla aikaisemman keskittymiskohteen täydellisen unohtamisen. Harjaan tarttuminen saattaa olla minulle hankalaa, mutta kun sen joskus teen, niin minua parempaa siivoojaa saa etsiä!
––
Seuraavan kerran kun pyydät toista ihmistä vaikkapa hakemaan postin postilaatikosta tai tyhjentämään tiskikoneen, huomioithan, että et ole pyytämässä ainoastaan ajassa laskettavaa "minuutin pikkuhommaa", vaan olet pyytämässä 1) lopettamaan edellisen homman, 2) aloittamaan pyytämäsi homman, 3) lopettamaan pyytämäsi homman ja 4) aloittamaan aiemman homman tai jonkin toisen homman tämän kaiken jälkeen. Kuulostaa ehkä liioittelulta, mutta jos asiat ja vaivat laskettaisiin puhtaasti minuuteissa, niin eikö maailma olisi aika toisenlainen, ihmiset hyväkuntoisia ja kaikkien koditkin jatkuvasti tiptop-kunnossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti