Viljami keikalla ja voitokkaana!

Tämä ei pitkä blogi tule olemaan, mutta kerronpa teille nyt kuitenkin kahdesta Viljami-pojan uudesta suuresta saavutuksesta!

Ensinnäkin rakas Viljami-poikamme kävi vastikään ihka ensimmäisellä musiikkikeikallaan! Muusikko Tommi Kaleniuksen Kale-klubilla järjestettiin Maunulan kirkossa Voice of Finland -voittajan Sirun keikka! Ensin muutaman kappaleen esitti Kalenius itse, ja sen jälkeen päästiin nauttimaan Sirun konsertoinnista! Viljamilla oli luonnollisestikin söpöt pinkit kuulosuojaimet, mutta – luonnollisestikaan – hän ei oikein meinannut aluksi malttaa pitää niitä päässä. Vähitellen poju kuitenkin tottui suojaimiinsa, mutta noin muuten väsymys vaivasi ja itku kaikui. Linda hieman hyssytteli poikaa ja kävi välillä ulkona salista rauhoittelemassa. Hyvin kuitenkin meni ensimmäinen keikka, eikä kirkko ollut akustiikaltaan huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Keikan jälkeen kävimme morjestamassa Sirua, jota olen kertaalleen haastatellutkin. Siru, kuten myös moni muu keikkapaikalla, piti kovasti pikkuhurmuristamme ja totesi, ettei hänen keikallaan koskaan ollut ollut noin nuorta kuuntelijaa. Ja eipä ollut Viljamikaan koskaan ollut kenenkään muun keikalla – paitsi Englannissa Billy Joelin keikalla kohdussa ollessaan. Siru myös sanoi kertoneensa jo ennakkoon kaikille, että häntä olisi tulossa katsomaan keikalle moinen söpöläinen. (Olin siis keikan Facebook-sivuilla ennakkoon kysellyt, uskaltaisiko paikalle tulla pienoisen Viljami-pojan kanssa. Jo silloin Viljamin kuva herätti innostusta.)

Toinen merkittävä Viljami-meriitti on, että hän voitti juuri kuvakilpailun! Ihana kanelipullafirma Cinnabon rantautui Suomeen (Helsingin Arabian kauppakeskukseen) ihan vasta, ja Facebook-sivuilla järjestettiin kisa, jossa oli tarkoituksena kerätä omalla Cinnabon-kuvalla mahdollisimman paljon tykkäyksiä. Osallistujia oli Viljamia ennen vain yksi, ja pirteä poikamme päätyikin jyräämään kisan voittoon! Lienee sanomattakin selvää, että kisa ei ollut mikään jättimenestys, mutta uusi asiahan Cinnabon Suomessa onkin! Viljami voitti 15:n mini-Cinnabonin paketin, jonka hinta kaiketi lähentelee noin 30 euroa. Onnea, Viljami!

Tässä vielä Viljamin voittokuva, joka olisi kyllä varmasti pärjännyt kovatasoisemmassakin kisasssa:

Huoh, tää on niin mun tuuria!

Haa, huijasinpas! Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, tämän blogin ei ole tarkoitus surkutella meikäläisen huono-onnisuutta. Ja ei, myöskään tuo rulettipyörä ei oikeastaan liity mihinkään, vaan nappasin sen vain jostain vapaasti käytettävien kuvien kirjastosta. Halusin nyt vain avautua eräästä hassusta asiasta, johon olen jossain vaiheessa alkanut kiinnittää huomiota.

Oletko sinä koskaan huomannut, kuinka jokainen maailman ihminen ajattelee olevansa maailman juuri se epäonnisin sielu? Noh, jos ei kaikista epäonnisin, niin ainakin keskivertoa paljon epäonnisempi!

Paras pokerikäsi ilman jokereita

Idea tästä blogista on muhinut päässäni jo pitkään. Täten tahdon siis lanseerata uuden hienon termi rakkaaseen suomen kieleemme, ja sen termin nimi on muntuuri! Määritelmä tälle sanalle on seuraava "kaikkein huonoin onni maailmassa".Vastedes siis aina, kun joku voivottelee jonkin asian olevan "niin mun tuuria", niin muistakaa ajatella nuo sanat mielessänne yhteen kirjoitettuna! Seuraavassa kaksi havainnollistavaa esimerkkiä tämän uudissanan oikeaoppisesta käytöstä:

1) Siis ei huoh, bussi lähti taas just mun nenän edestä! Tää on niin muntuuria!

2) Kiitos hei oikeesti tosi paljon kutsusta, mutta muntuurilla mulla on taas joku pakollinen meno tona päivänä...

Jos ajatusta muntuurista ja ihmisten epäonnisuudesta halutaan hieman vielä laajentaa, niin kuunnelkaapa joskus, kun ihmiset puhuvat arvonnoista ja arpajaisista! Lähes jokainen ihminen ottaa puheeksi sen, kuinka hän ei ole koskaan voittanut mitään. Jos oikeasti sitten tutkitaan todennäköisyyksiä, niin tämähän on juuri se periaate, jolla arvonnat toimivat – suurin osa ei yksinkertaisesti voita mitään; ei nyt, eikä koskaan! Huomattavasti harvinaisempaa on kuulla jonkun osallistuvan arvontakeskusteluun sanomalla, että hän voittaa jatkuvasti tai että hän on voittanut edes joskus. Enpäs sitten tiedä, onko kyse arvontojen järjestäjien hyvistä markkinointitaidoista vai vain osallistujien kovasta halusta voittaa, kun niin moni tahtoo erikseen todeta ihmettelevään sävyyn oman heikon menestyksensä...

Minäkään en ole koskaan voittanut tällaisia palkintoja...

Sanottakoon nyt vielä, että joskus nuorempana minulla oli tapana käyttää pieniä aikoja päivästäni kaikenlaisiin kilpailuihin osallistumalla. Löysin tuolloin netistä jopa muutamia paikkoja, joihin oli listattu arvontasivustoja helppoa onnenongintaa varten. Oli kyllä turhauttavaa, kun ei koskaan voittanut mitään, vaikka laittoi kerralla useammankin osallistumisen menemään! 

Kerran sainkin sitten olla eräällä työpaikallani yhden kilpailun järjestäjäpuolella. Jossain satunnaisessa lehdessä julkaisemaamme arvontaan tuli tuolloin muistaakseni vain seitsemän osallistumista, joiden kesken pääsin arpomaan vissiinkin tuoreen iPodin. Hieman jäi tuolloin mietityttämään, olisiko sittenkin oikeasti hyvä vain jatkaa tuota päivittäistä arvontoihin osallistumista... Jos vaikka muntuuri joskus kääntyisikin!