Eikö elämä maistu? Sanooko kaverit, että se on asenteesta kiinni? Voiko asennetta muuttaa?

Tervehdys taasen kerran! Kirjoitusputki sen kuin jatkuu, vaikka osa tästä tekstistä olikin vanhan luonnoksen peruja. Nyt kuitenkin päätin viedä tämän finaaliin, koska asiaahan tämä olikin. Oli vain joskus iskenyt jokin luova kriisi tai muu vastaava teennäinen juttu.

––

Olen jokusen päivän pyöritellyt mielessäni sellaista käsitettä kuin onnellisuus. Mitä onnellisuus oikein on ja miten sen voi saavuttaa? Onko onnellisuus asenteesta kiinni, ja jos se on, niin miten asennettaan voi vaihtaa?

Varoitan jo ennakkoon, että tämä teksti saattaa mennä hieman filosofiseksi. En kuitenkaan aio saarnata mistään Platonin ja Aristoteleen opeista, vaan pyrin puhumaan näistä syvällisistä asioista sellaisella kielellä, jota jokainen ymmärtää.

Mennäänpäs sitten itse asiaan.

Minä uskon vakaasti, että onnellisuus on sitä, että menee ihmismielen toiselle puolelle. Mielihän on siis meissä se lähes automaattinen osa, joka hoitaa ajattelun ja toimii sisäisenä äänenä päässämme. Mieli kommentoi kaikkea näkemäämme ja kokemaamme jatkuvasti:

"Olenpa minä lihava!"

"Voi jestas, mikä upea mies! Tuon kun saisi!"

"Kaverini on myöhässä! Hän ei selvästi piittaa minusta pätkääkään!"

Itseään toistavan ja negatiivisen mielemme lisäksi olemme kuitenkin muutakin: meissä on osa, joka käyttöön valjastettuna kykenee näkemään ja havainnoimaan tuota kaikkea ja mahdollisesti jopa nauramaan sille.

Ehkäpä selkeimmillään nämä kaksi puolta meissä esiintyvät, kun meidän pitäisi kilvoitella itsemme kanssa: mielemme tahtoo ottaa vielä yhden palan kakkua tai yhden tuopin, vaikka tiedämme hyvin, että meidän ei pitäisi. Läsnäolo on sitä, että seisomme mielemme porteilla emmekä anna jokaisen ehdollistuneen ajatuksemme johtaa toimintaan. Ilman läsnäoloa menemme jatkuvasti mielemme ja historiamme mukaan. Ja mielen kaksi lempijuttua ovat nautinnon lisääminen ja tuskan välttäminen. Lykätään vaivalloisia juttuja ja mennään siitä, mistä aita on hajalla.

Otanpa esimerkin siitä, kuinka ihmismieli on valvomattomana hyvinkin ongelmallinen. Mieleen kuuluu se ikävä ominaisuus, että se haluaa jatkuvasti jotakin eikä ole koskaan tyytyväinen. Kyltymättömyys mielessämme näkyy esimerkiksi siinä, kuinka meidän ihmisten on usein kovin vaikea pysyä aloillamme – ja silloinkin kun laiskottelemme, tunnemme tavallisesti olomme huonoksi, koska emme osaa laittaa mieltämme lepotilaan. Elämme kiireistä elämää, vaikkei meillä olisi mikään kiire mihinkään. Lentokoneessakin nousemme penkistämme käytävälle jonottamaan, vaikka yhtä hyvin voisimme antaa muiden mennä edeltä ja rentoutua. Olemme rauhattomia ja levottomia ja pienikin myöhästyminen tai odottelu ärsyttää – siis niitä meistä, jotka elävät mielensä ehdoilla. Mielensä kahleista vapaa voi puolestaan todeta, että ei valmiissa maailmassa ole mikään kiire, eikä Roomaakaan päivässä rakennettu. (Tätä ei siis kuitenkaan pidä sekoittaa laiskuuteen, jota esiintyy hyvin eri tilanteissa kuin odottaessa tai rentoutuessa.)

Monesti köyhät haluavat rikastua, mutta kun rikkaus tulee, niin todetaan, että raha ei tuo onnea. Hyvä esimerkki tästä ovat lukuisat ökyrikkaat, jotka haluavat aina vain lisää ja lisää rahaa tai kääntyvät esimerkiksi huumeiden tai alkoholin puoleen. Ikinä ei ole hyvä. Aina halutaan lisää, enemmän tai jotain muuta. Välillä pudotetaan vaikka viisi kiloa painoa, muttei edelleenkään olla tyytyväisiä.

Oletko itse koskaan halunnut tai tavoitellut jotakin ja huomannut sitten, että se ei tuonutkaan onnea? Kenties lähdit ulkomaille ja totesit siellä, että eihän täällä ole sen kummempi. Tai sitten odotit lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta sen saapuessa totesit, että et osannutkaan lomailla tai nauttia siitä – mielessä pyörivät jatkuvasti vähiin käyvät rahat tai vaikka vain se, kun jotenkin ei vaan napannutkaan.

Kristinuskon seitsemän kuolemansyntiä kertovat myös hyvin siitä, millaisia ongelmallisia toimintatapoja ihmismieli usein noudattaa. Jokainen näistä synneistä on itse asiassa tyypillinen tapa ajatella negatiivisia, heikkoutta ilmentäviä asioita ympäröivästä todellisuudesta. Seuraavassa lista:

1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo

Ja sitten vielä pari ihan arkikielestä löytyvää palasta, joilla viitataan ihmismielen kyltymättömään, aina lisää tai muuta janoavaan luonteeseen:

1. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

2. Kielletty hedelmä

Mikä on tie pois mielen pauloista?

Tie pois mielen pauloista kohti onnellisuutta lähtee asioiden tiedostamisesta. Kun tajuamme, että ongelma on mielemme, voimme alkaa viittaamaan sille kintaalla. Kun koemme jonkin negatiivisen tunteen tai mieleemme tulee ikävä ajatus, meidän tulee ainoastaan huomioida se osana päänsisäistä ohjelmointiamme. Tällä tavoin opimme vähitellen kyseenalaistamaan itsemme: jokainen ajatuksemme ja halumme ei ole enää syvin olemuksemme, vaan se on vain viirus tai bugi päässämme. Mielen negatiivisuudesta luopuminen on onnellisuuden tervetulleeksi toivottamista.

Onko onnellisuus siis asenteesta kiinni?

On ja ei. Onnellisuus on kiinni monestakin jutusta, mutta pääasiassa siitä, kuinka paljon uskomme päänsisäisiä nauhojamme. Kun seuraavan kerran tunnemme olomme huonoksi itsestämme, niin mitä jos vain sanoisimme ääneen ilman sen kummempaa jumiin jäämistä, että "paskat, ei mussa mitään vikaa ole"? Totuus on, että mitä useammin tämän teemme, sitä voimakkaammin se vähitellen alkaa toteutumaan. Sama pätee tilanteeseen, jossa meitä ärsyttää jokin vähäpätöinen asia – jos hyväksymme ärsytyksemme osana ohjelmoitiamme, emme enää ruoki tunnetta vastustamalla sitä. Vähitellen ärsytys silloin vähenee! Onnellisuus on vapaata tahtoa ja luopumista ohjelmoinnistamme.

Jos vallitsevaa mielentilaamme siis (kuinka paljon uskomme negatiivista mieltämme) kutsutaan asenteeksi, niin voidaan todeta, että onnellisuus on kyllä varsin paljon asenteesta kiinni, mutta asenteensa muuttaminen vaatii ensin tämän verran pohjatietoa ja sen jälkeen vielä kauan aikaa harjoittelua.