perjantai 20. maaliskuuta 2015

Voice of Finland -esitykset arviossa!

Voice of Finlandin suurena fanina seuraan tietystikin herkeämättä myös tätä käynnissä olevaa kautta. Vaan millaista laatua nähtiin tänään ensimmäisessä suorassa lähetyksessä? Meikäläinen arvioi tavalliseen tapaansa yhdestä viiteen -asteikolla (mukana myös plussat, miinukset ja puolikkaat). Arvosanan lisäksi laitan näkyville myös kannatuslukuni, jossa näkyy se, kuinka paljon tykkään artistista ja tämän kappaleista yleisesti ottaen – ja kuinka paha minusta on, jos artisti putoaa kisasta. Nämä tietysti menevät aika paljolti käsi kädessäkin, mutta eivät aina.

Pari huomiota:

1. Kuten Voicen tyyliin kuuluu, tuomarit hehkuttavat estoitta jokaista esitystä. Vaikka tämä onkin vähän tylsää ja jokseenkin kyseenalaista, niin on se minusta parempi kuin julkinen nöyryyttäminen tai jännittävien ihmisten pieksäminen ja traumatisoiminen ennen sitä seuraavaa kotiinlähtöä. (Kiusaamiselle kampoihin!) Itse pyrin omissa arvioissani kriittisyyteen, mutta ei minullakaan ole mitään tarvetta tai halua suoranaisesti haukkua ketään.

2. Sana mieletön on nykyään muotia. Sitä käyttävät kaikki tuomarit kaikissa ohjelmissa koko ajan. Mikähän siinä on? Jos rupeatte kiinnittämään tähän huomiota, niin ei hittolainen – esimerkiksi Voice of Finlandissa ja Tähdet tähdet -ohjelmassa kuuluu tuota koko ajan!

Sini Järvinen – No Air

Muistan aikanaan, kun Jordin Sparks voitti American Idolin, ja tämä on käsittääkseni hänen kappaleensa. Ongelmana on, että Jordin Sparksilla oli aika paljon kovemmat palkeet kuin Sinillä. Hyvin Sini tästä kappaleestaan kuitenkin suoriutui, vaikka ehkä meni vähän nenä-ääneksi (hienosti sanottuna nasaaliksi) minun makuuni. Falsetit kuitenkin soivat kauniisti, ja kyllähän Sinissä on vähän tuollaista poppiprinsessan vikaa. Genreltään tämä tyttönen on kuitenkin aika selvää Redraman jengiä, eikä täten tyylilajiltaan ihan niin minun juttuni.

Kannatukseni: 2+
Arvosana: 3,5


Riina Ammesmäki – Sä et ole hullu

Tämä Jannan kappale on kyllä kerrassaan kaunis ja terapeuttinen. Itsekin olen tuota kuunnellut silloin, kun olen kokenut olevani hullu, mutta on oikeasti ollut vain vähän vaikeaa. Valitettavasti tässä Riinan esityksessä kävi nyt sama moka kuin aikanaan Maltan Euroviisu-edustajalle Thea Garrettille vuonna 2010 (https://www.youtube.com/watch?v=dtT4bM3Wmnw). Minä suorastaan rakastin Thean My Dream -kappaletta, mutta live-esityksessä kirkkaat valot korostivat kaunottaren käsikarvoja. Riina lauloi hienosti, mutta mahtaa harmittaa tuo yksityiskohta. Yleisesti ottaen Riina ei ole vielä oikein vakuuttanut minua, vaikka hyvin laulaakin.

Kannatukseni: 2,5
Arvosana: 3,5

Kiia Kullberg – Love Me Harder

Kiia on Sinin tavoin selkeää Redraman jengiä – läpikotainen pikku rnb-poppari. Tämä kappale oli kyllä Kiialle ihan kohtuullinen ja hyväntuulinen valinta. Minun makuuni biisi oli kuitenkin vähän turhan lattea ja sillisalaattimainen. En oikein saanut esityksestä otetta, vaan se tuntui turhan paljon kevyeltä rallattelulta. Kevyeänä rallatteluna Kiian veto ei kuitenkaan ärsyttänyt, vaan enemmänkin sai pään keinumaan vienosti mukana. Ansio sekin!

Kannatukseni: 2
Arvosana: 3

Avin AlyasiI Will Love Again

Avin on kyllä karismaattinen esiintyjä, mutta mielestäni kappalevalinnan kanssa mentiin melko huolella metsään. Kyseessä on puhkikulunut biisi, jota edes hiukan erilainen sovitus ei nyt pelastanut. Ylipäätään tuntuu, että tällainen "rakastan vielä uudelleen!" -tyylinen esitys sopii paremmin jollekin Avinia noin kaksikymmentä vuotta vanhemmalle aikuiselle, eronneelle naiselle. Kyseessä on voimaannuttava kappale, joka nyt kuulosti enemmän karaokelta kuin nykymusiikilta. Kummastelen kyllä tätä valintaa!

Kannatukseni: 2-
Arvosana: 2+

Jesper Anttonen – Lego House

Jesper kaapattiin Michaelin tiimistä Redramalle, ja kyseessä on ehdottomasti yksi suurimpia suosikkejani. Hetskumiehenäkin on pakko myöntää, että on kyllä varsin karismaattinen ja komea kundi, jonka bäkkäripätkät ovat myös olleet aina loistavia. Kauden varrelta mieleen on jäänyt hieno rokahtava veto Michaelin valmennettavana sekä viime kierrokselta One Directionin jokin hitti. Jesperillä on kerrassaan hieno ääni, jota tämä Lego-talo ei kyllä aivan tuonut esiin. Toisin kuin aiemmin, Jesperin räiskyvä luonne ja lavakarisma ei tällä kertaa päässyt valloilleen. Ei huono veto, mutta parempaankin tämä kaveri kyllä pystyy! Yksi kisan parhaista, sanon minä!

Kannatukseni: 4,5
Arvosana: 3+

Miia Kosunen – She Wolf

Niin kuin niin monen muunkin vedoista, myöskään Miian aiemmista esityksistä en aivan kamalan paljon muistanut, paitsi että ääntä tältä naiselta löytyy. Hittolainen, tässä esityksessä olin alusta asti aivan kylmillä väreillä. Ääni soljui aivan täydellisesti ja sopi Miialle kuin nenä, suu, kaksi silmää, korvat, hiukset, otsa, leuka, takaraivo ja posket päähän! Minä en totisesti vitosia helpolla jakele, mutta olisi valehtelua antaa tälle esitykselle vähemmän, kun olin alusta asti aivan koukussa. Ratsastin tunneaallon harjalla odotellen, kestääkö fiilis koko kappaleen ajan, mutta kyllä se vain kesti! Aivan huikea ja mieletön esitys! Nousi kannatuslistalla kovasti!

Kannatukseni: 4
Arvosana: 5

Kaisa Leskinen Sama nainen

Redraman viimeisenä esiintyjänä nähtiin karismaattinen Kaisa, joka Riinan tavoin myös kärsi hitusen kirkkaista valoista... Chisun kappale oli kyllä oivallinen valinta, sillä näissä naisissa on tietynlainen samanlainen viba. Kaisan silmät vaelsivat esityksessä hauskan- ja suloisennäköisesti – kuin pienellä tytöllä suurella lavalla –, kuten kappaleeseen ja Chisu-tyyliinkin jotenkin sopii. Mukava veto, joka toisaalta herätti myös kysymyksiä: kuinka Kaisa pystyy pitämään linjaansa yllä jatkossa, kun Chisukin on niin uniikki artisti omintakeisella tuotannolla?

Kannatukseni: 3
Arvosana: 3+

Paolo Ribaldini – Hunting High and Low

Paolon kyllä karismaattinen heppu, ja voi jestas, mikä kappalevalinta! Stratovariusta tuli kuunneltua paljonkin joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä (kun bändi vielä oli olemassa alkuperäisellä [?] kokoonpanollaan). Straton kappaleiden hienoin juttu on överi mahtipontisuus, ja joku aikanaan kuvaili heidän tuotantoaan sankariheviksi. Tällaisesta musiikista saa todella paljon positiivista energiaa, ja näin vaikutti myös Paolon versio. Välillä vähän tuntui, että tietty dynamiikka laulusta kuitenkin uupui, kun ääni oli koko ajan niin korkealla ja upean bändin soittimia ei ollut tuotu tällaista raskasta musiikkia ajatellen tarpeeksi muhkeina esille. Lopun rääkäisy oli vähän omituinen, mutta persoonallisuus on aina bonusta. Tyydytään tällä kertaa nyt kuitenkin vahvaan neljäplussaan.

Kannatukseni: 3,5
Arvosana: 4+

–––

Siinä siis arvioni! Seuraavaksi katson nauhalta lopputuloksen... Avin, Kiia, Sini ja Riina olisivat siis se joukko, josta minä tipauttaisin kaksi pois. Taso kuitenkin oli yllättävän kova, eikä kukaan ollut mielestäni huono, vaikkakin Avinin kappalevalinnalla vedettiin tällä kertaa vesiperä. Onnea jatkoonmenijöille ja tipahtaville varmaankin sitäkin enemmän onnea jatkoon!

Ensi viikolla lisää arviointia tulossa, joten pysykäähän lukijat kuulolla! Ja kiitos niin teille kuin illan esiintyjillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti