Monet ovat sanoneet, että minulla on hassu tapa sensuroida kirjoittamani kirosanat. Muutaman keskeisen kirjaimen sijasta sensuroin vain vihoviimeisen. Minusta tämä riittää ihan hyvin, sillä ei kai noiden tähtien tarkoitus ole koskaan varsinaisesti ollut piilottaa sanan merkitystä.
P***a! V***u! J******a!
Tuollainen yläpuolella oleva sensurointi on turhauttavaa, koska ainakin minut se pakottaa aina laskemaan noiden tähtien määrän: onko niitä yhtä monta kuin puuttuvia kirjaimia. Ja kappas kepposta – tuossa viimeisessä sensuroidussa sanassa on tähtiä yksi liian vähän! Perkel*, mikä esimerkki!
Sitten siihen kevätrunoon, vaikka vauveli tuossa vieressä aika epätoivoisestikin yrittää päästä vuoroin minun ja vuoroin Lindan koneelle. Siinä saisi poika istua rauhassa välissämme sohvalla leikkimässä, mutta eipä oikein meinaa malttaa pysyä aloillaan. Äsken rakas pikku palleromme näytti kuin kaatuvan minua päin mutta yllättäen kampesikin itsensä lähes pystyasentoon konettani räpeltämään. On kyllä kehittynyt kohisten kahdeksassa kuukaudessa, kun jo nyt pitäisi päästä blogia kirjoittamaan!
Viljami kävi eilen Hakaniemen Juttutupa-nimisessä ravintolassakin!
Pidemmillä puheilla (tajusitko?) tässä tulee runo!
Aurinko taivaalla möllöttää
Valol' iloa ympärilleen se tuo
Viljami vieressä köllöttää
Äidin rinnast' maitoa kiduksiin juo
Kas pieni perhe meil' tääl' asuu
Helsingis' meren rannalla
Skattan kupeessa kauniissa
Jäänmurtajain liikekannalla
Riimisanakirja löysi aika heikosti rannalla-sanalle riimejä, joten runon loppu ei oikein tee järkeä (englannista lainattu "make sense", sori suomen kieleä opiskelevat toverit ja muut ihmiset, jotka uskoitte vankkumattomaan taitooni ja oletettuun tinkimättömään suomen kielen puolustamiseeni). Toisaalta sanoin jo ennalta runoa paskaks* (kyllä, tämä sensurointi toimii myös taivutettujen sanojen kanssa), joten ainakin olin rehellinen. Arvo kai sekin tässä kylmässä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti