Mikä ilo silmälle, mikä design! Tyylitajukas tyttöydeni meni ja pisti blogini ulkoasun uuteen uskoon! Minä toimin taustalla hieman makutuomarina, mutta pääasiassa annoin Lintsulle vapaat kädet. Lopputulos onkin nyt muodikas ja trendikäs!
Liikanimi Kelluva lähti ytimekkäämmästä Kielisirkuksesta kokonaan pois. Olin alun perin olettanut, että Kielisirkus itsessään olisi liian geneerinen nimitys, mutta yllättäen näin ei ollutkaan. Jos kirjoitat Googleen blogini nykyisen nimen, niin on se aivan ensimmäinen asia, mitä löydät! Viljamikin koetti muuten googlettaa jotakin äsken...
Google on ehkä kaveri, muttei sekään sentään kaikkea löydä.
On tuo poika kyllä hassu. Minne ikinä sen asettaakin istumaan, niin kohta on käsissä jotakin kiellettyä tai vähintäänkin kyseenalaista...
Tuosta ulkoasusta vielä muutama sananen.
Mielestäni blogin luukki (look) kuvastaa nyt aika hyvin kaikkea sitä, mitä Kielisirkus edustaa: lintuja, lumiukkoja, rusetteja ja kaikkea muuta totaalisen rändömiä! Ei vaan – tarkoitukseni on tehdä tämän blogin jutuista ennalta arvaamattomia ja yllättäviä. Juuri kun luulet tietäväsi kaikesta kaiken, lässähtää kermakakku päin pläsiä! Koskaan ei tiedä mitä on tulossa.
Tuon Viljamin puhelinkuvan halusin ehdottomasti saada mukaan tuohon banneriin, sillä se vetoaa niin äityleihin kuin kaikkiin muihinkin laatua arvostaviin ihmisiin – ja onhan se nyt hitto yksi söpöimmistä kuvista tässä universumissa!
Tuo veriroiske tuossa alhaalla keskellä on kyllä vähän kyseenalainen. Mitään kauhu- ja gorejuttuja en ajatellut tänne kirjoitella, mutta saa nyt nähdä sitten! (Tai jos tuo ei ole verta, niin mitä sitten? Tomaattia?)
Olevinaan cool mutta oikeasti aika nolo uusi kuva minusta.
Viimeisenä tahdon nostaa esiin vielä tuon vasempaan alakulmaan sijoitetun venyneen Batman-logon. Olen melko suuri Batman-fani, mutta alun perin Linda oli repäissyt kuvakirjastosta tuohon Teräsmiehen S-logon. Kun ehdotin asian korjaamista, lätkäisi muotiguru jostain päälle tuon lepakkologon. Tarkkasilmäisimmät pystyvät edelleen näkemään tuon lepakon alla punaisia jäänteitä menneestä Supermiehestä... Ei tämä tosin haittaa, sillä enhän tähtää jutuissani niinkään kliiniseen puhtauteen ja tahrattomuuteen, vaan pienet rosot tuovat mielestäni luonnetta. Täydellisyys on epätäydellistä!
Kosolti kiitoksia siis kauniille avovaimolleni upeasta uudesta ulkoasusta! Kylä kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti