Miten menestyä laulukilpailuissa ja musiikkibisneksessä

Moi taas! (Onko tämän parempaa alkua blogille?)

Otsikko on aika raflaava ja lupailee vastauksia kysymyksiin, jotka ovat kaikkien Voice of Finlandiin ja vastaaviin kisoihin osallistuvien huulilla. Miten nousta yleisön rakastamaksi artistiksi ja päästä käsiksi isoihin levyrahoihin? Uskoisin, että olen pohdinnoissani jokseenkin oikeilla linjoilla!

Olemme Lindan kanssa seurailleet jo useampana vuonna Voice of Finlandia ja Idolsia, ja minun toiveestani tapanamme on arvioida esitykset aina asteikolla 1–5. Mielestäni tämä tuo katselukokemukseenkin jännitystä, kun pääsee itse sanomaan mielipiteensä eikä tarvitse ainoastaan olla kovaäänisesti eri mieltä tuomareiden kanssa tai niellä tappiotaan yksin. Sen verran viihdyttäviä nämä realityt ovat, että mieluusti syventää ja pidentää katselukokemustaan entisestään leikkimällä tuomaria.

Televisiossa tuomareiden kommentit ovat yleensä melko pinnallisia. Saatetaan lyhyesti mainita vireestä tai hyvästä saundista; joskus kehutaan, kuinka laulaja oli biisissä hyvin läsnä ja sisällä ja kuinka hänen tulkintaansa oli helppo uskoa. Yleensä näissä skaboissa valta siirtyy yleisölle siinä vaiheessa, kun vireasiat ovat jo sen verran kunnossa, ettei tämänkaltainen laulutaidon arviointi ole maallikkomassoille enää merkityksellistä – kaikki kuulostaa korviin jo tarpeeksi hyvältä. Arvioitavaksi jää siis oikeastaan vain kaksi asiaa: 1) ovatko kokelaan laulutapa ja tyylilaji mieluisia ja 2) oliko laulajan kappale tai esitys hyvä/sopiva.

Lienee selvää, että kohdassa 1 on kyse henkilökohtaisista, subjektiivisista mielipiteistä. Yksi arvostaa rokkareita aina iskelmätyyppejä korkeammalle ja toinen taas arvostaa enemmän oopperalaulantaa kuin hiphoppia. Nämä ovat niitä kuuluisia makuasioita, joista voi kyllä kiistellä, mutta se harvemmin tuottaa suurta tulosta: parkettien partaveitsi Mauno 78-v tuskin luopuu tangomusiikistaan, vaikka räppäri kuinka hyvin sylkisi riimejä biisissään.

Kohta 2 on se osa-alue, jossa koen voivani antaa neuvoja wannabe-artisteille. Riippumatta siitä, laulaako henkilö rokkia, iskelmää, rnb:tä (Aar-En-Bii, rhytmn and blues, jos et tiennyt) tai vaikka heviä, voi esitys tai kappale olla hyvä tai huono/epäsopiva. Jotkut sanovat, että hevillä ei voi hävitä, mutta näin ajattelevatkin tietävät, että hevi ei ole yhtä massaa, vaan keskinäisiä eroja kyllä löytyy.

Onneksi olkoon, lukija! Olet kahlannut viestini niin pitkälle, että on tullut aika antaa niitä oikeita neuvoja!

Hyvä ja sopiva kappale on sellainen, joka pintapuoleisesti näyttää sopivan laulajan imagoon, puvustukseen ja esille tuotuun persoonallisuuteen! Nämä ovat todella, todella keskeisiä asioita ja etenkin silloin, kun ollaan vetämässä rajaa hyvän ja erinomaisen välillä.

Parhaana esimerkkinä tästä pointista otan esiin erään Idolsista tutuksi tulleen Alma-nimisen naisenalun. Tytöllä oli harvinaisenkin pinkit hiukset ja hän oli hieman pulleahko ja persoonallisen joskin karismaattisen näköinen. Show'n aikana Alma nauroi paljon, mutta jotenkin ulkoinen habitus antoi sellaisen kuvan, että hänellä on täytynyt olla vaikea elämä, johon on mahdollisesti kuulunut esimerkiksi koulukiusausta. Näitä asioita ei muistaakseni tuotu juurikaan esiin, mutta ne oli helppo aistia, haistaa ja arvailla.

Idolsissa edettiin vaiheeseen, jossa oli Alman vuoro ensimmäistä kertaa esiintyä livenä yleisölle. Hittolainen, kappaleen kertosäkeessä toistettiin "It's not easy" eli "Ei ole helppoa"! Tuomarit kehuivat heti maasta taivaisiin ja myös meikäläinen oli myyty. Oli suorastaan liikuttavaa, kun tuollaista elämän hankaluudesta kertovaa kappaletta lauloi joku, jonka oletti oikeasti eläneen ne hetket.

Alma: Ei ole helppoaaa...

Yleisö: Uskomme! Me uskomme sinua, Alma! Tarvitsetko halin? Saat ainakin äänemme!

Mitä sitten tapahtui? Alma pääsi jatkoon, mutta seuraavilla viikoilla hän muun muassa räppäsi rahasta, ja vaikka esitys kuulosti hyvältä ja hauskalta, ei se iskenyt yhtä tehokkaasti. Vähitellen Alma putosi kisasta.

Mitä opimme? Uskottavuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että artisti näyttää siltä, mitä laulaa! Pikkutytölle syvästä rakkaudesta kertovat kappaleet eivät yksinkertaisesti toimi, kun taas siloposkisen pepsodent-pojan on turha vetää rock-biisiä siitä, kuinka on pettänyt vaimoaan ja on siitä kovin pahoillaan. Kyse ei ole edes niinkään siitä, onko tämä siloposkinen pepsodent-poika elänyt niin kuin laulaa, vaan siitä, onko se hänen julkisuuskuvansa ja ulkonäkönsä kannalta uskottavaa. Hassua, eikö totta? Perception is reality, tulkinta on todellisuutta.

Otetaan nyt vielä pari esimerkkiä myös oikeasta musiikkibisneksestä. Millaista musiikkia sähäkkänä ja härskinä nuorena naisena tunnettu Rihanna tekee? Kyllä, hän laulaa S/M-seksistä (S&M), pettämisestä (Unfaithful) ja miehen murhaamisesta (Man Down). Nämä kaikki hitit ovat sellaisia, joita ei ihan millä tahansa julkisuuskuvalla voisi laulaa. Vai mitä jos 16-vuotias Lotta Lieksasta päättäisi vetää laulukilpailussa S/M-seksistä kertovan kappaleen? Mitä jos Alma olisi tehnyt niin?

Toiseksi esimerkiksi mainitsen kauniin pojan Josh Grobanin, jonka ällön siirappinen You Raise Me Up sopii juuri tuollaiselle käkkäräpäiselle kalifornialaiselle kiiltokuvapojalle, joka näyttää siltä, että on varttunut korkeakulttuurin keskellä Vivaldin Neljää vuodenaikaa samettituolissa kuunnellen. Jälleen kerran imago ja tuotanto kohtaavat ja rahaa tulee ovista, ikkunoista, savupiipusta ja viemäriputkista.

Tavallista on, että laulajat parantavat kisoissa menoaan, kun joku muu valitsee heille kappaleet. Usein voi olla vaikea katsoa itseään objektiivisesti ja analysoida, millainen kappale soveltuisi omaan imagoon. Suurimmat ylilyönnit tulevat kuitenkin siinä vaiheessa, kun laulajakokelas päättää laulaa kappaleen, joka on hänelle syystä tai toisesta tärkeä. Parhaassa tapauksessa kappaleen tunnetila resonoi laulajan kanssa, mikä sitten välittyy myös yleisölle, mutta pahimmassa tapauksessa kyse on tilanteesta, jossa henkilön esitys on enemmänkin ilmentymä julkisesta fanittamisesta kuin kuuntelijalähtöisestä esiintymisestä.