Parisuhdevinkkejä, vol. 1

Rakkauden symboli, ruusu

Moikkeliskoikkelis taasen!

Kuten viime postauksessani vähän lupailin, niin tarkoitukseni oli antaa tässä blogissa myös pieniä parisuhdevinkkejä. Näitä vinkkejä en tosin anna mistään "kyllä minä tiedän" -näkökulmasta, vaan myös minulla on paljon opittavaa asioista. Tämän oman suunnilleen 2,33 vuotta (no perhana, lähes 2 vuotta ja 4 kuukautta) kestäneen suhteeni aikana koen kuitenkin oppineeni yhtä sun toista itsestäni ja kumppanistani mutta samalla myös parisuhteista. Jonkin verran olen asioista samalla lukenutkin.

Tyypillistä on, että ennen suhteeseen ryhtymistä molemmilla osapuolilla on hieman eri toiveet ja odotukset tulevaa yhteistä taivalta kohtaan. Ikävässä tilanteessa toinen etsii oikeaa elämänkumppania, kun taas toinen tahtoo vain "pitää hauskaa". Siltikin, jopa silloin kun molemmat etsivät nimenomaan sitä Sydämen Valittua, voivat odotukset mennä ja tavallisesti menevätkin ristiin. Alussa aivokemiat ja uutuudenviehätys pitävät parin tiukasti yhdessä ja kaverit jäävät helposti taka-alalle. Jossain vaiheessa kuitenkin liu'utaan tasaisempaan eriytymisvaiheeseen, jossa huomataan, että on elämässä muutakin kuin toisen silmiin tuijottelua ja iltaan asti venyviä "jos makoillaan tässä vielä hetki" -aamuja. (Ei siis sillä, etteivätkö nämä olisi tärkeitä suhteen alussa ja miksei jossain muodossa myöhemminkin!)

Harvemmin parisuhde aivan samana pysyy vanhoille päiville saakka ;)

Kun niin sanottu kuherruskuukausivaihe päättyy, niin päättyy myös moni suhdekin – ja vielä myrskyisästi. Kun rakkaus ei enää roihuakaan, alkaa pari herkästi syytellä toinen toistaan siitä, kun enää ei tunnukaan niin ihanalta kuin alussa. Vahva startti voi koitua kohtaloksi, mikäli osapuolet eivät ymmärrä, että näin se vaan menee. Ihmismieli on kyltymätön ja ego haluaa aina vain lisää, enemmän ja parempaa. Parisuhteiden kierous kun on siinä, että alun roihuvaihe on hyvin erilainen kuin sitä seuraava vaihe, jossa aiemmin roihunneet puut ovat palaneet lämpöä hehkuvaksi hiillokseksi. Tämä kuulemani vertaus on mielestäni todella osuva ja kaunis. Kyllähän sitä riehuvaa liekkiäkin on kiva katsoa, mutta kyllä vain rauhaisa hiillos on kaunis näky!

Jotta parisuhteen rajut muutokset voi kestää, täytyy ihmisen oppia arvostamaan muutakin kuin lävitse tunkevaa rajua tunnetta. Jossain vaiheessa pitää oppia, että onni löytyy tästä hetkestä, suhteen kestävyydestä, turvallisuudesta, pysyvyydestä, luonnon kauneudesta, huoneessa olevasta tilasta, hiljaisuudesta, ihmisen sisältä. Ulkopuolelta onneaan etsivä joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Ja aina mieli löytää jonkin tekosyyn olla onneton: "Minä niin luulin, että sinä olit minulle se oikea, mutta... mutta... Missä on perhoset?!" tai "Halusin niin kovasti tänne matkalle, mutta... mutta... täällä sataa liikaa!" Pitää osata tanssia sateessa, pitää nähdä kauneus kekäleissä. Pitää kohdella nykyhetkeä kuin olisi itse valinnut sen. Pitää olla synkassa ja harmoniassa tässä ja nyt, ei takertua, ei haaveilla.

"Kulta, sä oot ihan muuttunut!"

Harjoitus:

Irroita hetkeksi katseesi monitorista. (Ei vielä, höpsö: lue tämä ohje ensin loppuun!) Katsele rauhallisesti hengittäen ympäröivää tilaasi. Niin, älä katso ainoastaan seiniä ja tavaroita, vaan katsele tyhjää tilaa sinun ja kaiken muun olevan välissä. Tunnetko, kuinka maailma hidastuu ja rauhoittuu? Seuraavaksi kuuntele hiljaisuutta. Niin, hiljaisuutta, ei ääniä. Jos kuulet ääniä, kuuntele sitä hiljaisuutta, josta ääni kumpuaa. Näyttääkö maailma erilaiselta? Huomaatko jotain sellaista, mihin et ole aiemmin kiinnittänyt huomiota? Kenties näet, että ympärilläsi on enemmän sotkua kuin tajusitkaan. Ehkä havaitset, kuinka jääkaappi tai ilmastointi hurisee jatkuvasti ilman, että kiinnität siihen mitään huomiota.

– –

Koitan myöhemmin jatkaa tässä postauksessa alkaneita ajatuksiani. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että valtaosa tunteistamme on universaaleja ja kuuluu ihmisluontoon. Epäilyksiä ja ohi meneviä ajatuksia tulee kaikille, eikä niitä kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Pakko-oireisena ja ahdistukselle alttiina henkilönä minun on välillä vaikea ymmärtää tätä, mutta siitäkin ehkä sitten joskus enemmän...

Käsittämätön satunnainen kissakuva tähän loppuun